United States or Bulgaria ? Vote for the TOP Country of the Week !
Niin, herra, se on vaikka minkä näköinen, milloin tuon milloin tämän. Se, joka sen on pudottanut, voi niinikään olla milloin yhden milloin toisen näköinen, välistä kannon, välistä kiven, välistä akan, välistä tytön. Kaikki riippuu siitä, mikä aika päivästä on ja millä tuulella on se, joka sumussa liehuu. Minkätähden viskaisin minä luotani sen, jonka avulla ehkä voin saada varkaat ilmi?
No niin, käyden saaliinsa kimppuun jättivät sudet isän lapsineen vähäksi aikaa rauhaan, mutta sitten tulivat ne takaisin. Nyt viskasi isä heille toisen lapsensa, ja hetken perästä kolmannen. Mutta joka kerta päästiin vain vähän matkaa pakoon. Lopuksi oli hänellä vain yksi lapsi jäljellä, ja se oli hänen rakkaimpansa. Nyt sanoi hän: Ei, tätä lasta en heitä enää luotani.
Ja minä näen sen sinustakin! Sinä lähdet luotani! Sen matkatoveriniko kanssa, tarkoitat? En sitä tarkoita, vaan mikä on vieläkin pahempi. Sinä menet ominehtoinesi luotani. Sillä sinusta tuntuu, että ainoastaan täällä minun tykönäni sinulla ei ole mitään, minkä eteen elää. Vastaa minulle! Etkö ajattelekin niin? Ja jos niin ajattelisinkin ? Oo, he ovat löytäneet hänen, saat nähdä!
Katsoin häntä silmiin ja tiedän, että hän minut ymmärsi. Astuessamme hiljaa taloon päin, hän ei vetäytynyt pois luotani. En millään ehdolla tahtonut nyt lausua enempää. Olimme ääneti. Kun saavuimme lähelle puutarhanpuoleista kuistia, hän äkkiä huudahti: "
Sitä täytyy minulla olla. Vaan arvaapas, mihin ryhdyn, kun sinä olet mennyt? Mihin? Heti kun olet mennyt luotani, menen rannalle ja tuon kaikki köyhät, turmeltuneet lapset tänne meille. Kaikki nuo raakalaislapset Mitä sinä niillä täällä? Otan ne luokseni. Sinä otat ne tänne! Niin, sen minä teen. Sinun lähtöpäivästäsi alkaen ovat he täällä kaikki, aivan kuin olisivat omia lapsiani.
Se lähtö oli sitten semmoista touhua että oikein! Ajuriin vaan ja sitten maisteri käski ajamaan kotiinsa! Kotiinsako!... Niin juuri! Ja silloin alkoi minua jo peloittaa! Mutta minä sanoin ajurille myöskin osoitteeni, johon sain myöskin sen ajamaan herra maisterin vastaväitteistä huolimatta. Tultuamme pihalle piti sen tarttua minuun kiinni rappukäytävään astuessamme mutta survasin hänet luotani!
Minä julistan teidän ylhäisyydellenne, ettemme ota työstä ainoatakaan miestä, ennenkuin varmuudella tiedämme, onko hänen majesteettinsa todellakin sortanut vapauttamme. Ja mitä niihin herjaussanoihin tulee, jotka teidän ylhäisyytenne suvaitsi lausua meidän sukulaisuuksistamme, niin torjun ne ylenkatseella luotani.
Niin sanoen kääntyi hän luotani, tarttui loistavan kauniisen, lasiseinää vastaan likistyneesen kukkaan ja väänsi sen niin varovaisesti toisaalle päin, että olisi luullut sen toimen anastavan kaiken hänen huomionsa. Hän ei näkynyt tahtovan huomata, miten minä vein kädet kasvoihin peittääkseni häpeätäni.
»Jota vaaditte minua torjumaan luotani » vastasi Hely. »Kallu on minulle liian hyvä, ja te olette tosiaan liian *huono*. Teidän *jaloa* omaatuntoanne minä en *huutotyttönäkään* tahtoisi omistaa! Menkää! En tahdo poluillanne milloinkaan tiellenne tulla!» Näin sanoen Hely läksi kotiin kulkemaan. »Tuo tyttö tosiaankin saattaisi olla jokin muu kuin kestikievarityttö hän ei ollut noblessia vailla.
Minä tottelee omantuntoni ääntä. XI:s KOHTAUS. RAHIKKA. Minnepäin läksi hän? Miksi päästitte menemään? NIILO. Miksikö päästin? Mitäs minä voin! RAHIKKA. Mutta olettehan hänen isänsä. NIILO. Kun tuskin tahtoi puhuakaan kanssani. RAHIKKA. Rakastihan hän teitä ennen niin NIILO. Niin, ennen. Miksi viekoittelitte hänet luotani? RAHIKKA. Julman vaimonne kourissa oli hän NIILO. Julman!