United States or Liechtenstein ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jos menet, huolimatta puheestani, niin emme kukaties koskaan näe toisiamme, sanoi Oskari varmasti. Ah, Jumalani, kuinka lystilliseltä näytät! lausui Viola, onko se tarkoituksesi, peloittaa minua tottelemaan. Niin siinä tapauksessa koetat mahdotonta. Hyvästi, herra kiukkupussi, lisäsi hän ja teki syvän niijauksen. Oskari vaan katseli häntä, joka katse oli enempi surullinen kuin kiukkuinen.
Sitten en lupaa senkään vertaa, koska tässä on jo rosvon konstia käytettynä, rupesi hän lujemmaksi. Tuopa Miina pois, mitä olet ottanut, ja se on sillä hyvä pitkäksi aikaa. Kaikkea pitää kuulla! Minä olin neljännelläkymmenellä, kun menin naimisiin, ja peloittaa tahtoi silloinkin.
Mikä vastus voisi estää äidin rakkautta; sen voiman edessä sulaa kaikki, mitä ikinä tungeikse sen etehen. Ja millä tarkalla huolellisuudella hän sitten hakee jättämättä pienimpääkään paikkaa: Kivet syrjähän sysäsi, Kannot käänti kallellehen, Risut siirti tien sivuhun, Haot potki portahiksi. Ei voi mikään vaarakaan peloittaa äidin sydäntä.
YORK. Vaiti, vaiti? Sen sinnekin nuo sedät ja nuo armot! En setä ole petturin; ja armo On armottoman suussa häväistystä. Miks uskaltaa maanpakolainen jalkas Koskettaa synnyinmaasi tomuakaan? Ja vieläkin: miks rauhan poveaan Penikulmittaisin polkea sa tohdit, Ja inhain aseittesi komeudella Peloittaa kalvaat kylät? Sikskö että Sun voideltu on kuninkaasi poissa? Ei, poika hupsu!
Eihän ole vielä mitään päätetty, ja onhan turha liian aikaisin huolehtia. Kuka tietää, tuleeko sotaa ollenkaan, ja tarvitseeko minun lainkaan mennä mukaan. Tule tänne, ystäväni, istukaamme tähän, hän veti minut viereensä sohvalle, älä tuhlaa kyyneleitäsi ainoastaan mahdollisuuden vuoksi. Jo mahdollisuus minua peloittaa, Fredrik.
Näettekös, rouva Hake, enhän siitä, tietysti, muuten välittäisi, mutta peloittaa, että Viktor ehkä kylmenee minulle, kun olen ruma. ROUVA HAKE. Elkää nyt hätäilkö suotta. Ei hän toki voi olla niin sydämmetön. SYLVI. Niinkö luulette? Ei, en minäkään usko, että hän voi olla niin sydämmetön. Turhia vaan pelkään.
»Pannaan maata ja nukutaan herran rauhaan.» Holpainen aikoi sammuttaa tulen, mutta Mari esteli. »Ei, anna sen palaa, minua niin peloittaa.» »Palakoon sitten.» Holpainen työnsi kitupiikin loitommaksi lattialle ja oikaisi ruumiinsa, valmiina pian jatkamaan unta. »Onni toki, ettei pahempaa ollut», hän ajatteli, ja veti peitteen päälleen.
Kirouksia ja uhkauksia satoi nyt Fredrikin päälle, arvelipa joku, että olisi turvallisinta päästä hänestä täydellisesti vapaaksi; mutta tämäkään esitys, jolla häntä ainoastaan tahdottiin peloittaa, jospa saattoikin hänet rauhattomaksi, ei kumminkaan saanut hänen päättäväisyyttänsä masennetuksi.
Voi, voi, kuinka minua peloittaa... Kunhan ei kukaan tulisi... Missä he viipyvät? Vihdoin viimeinkin! Matti. Minne menemme nyt? Juhana. Meidän aittaan täksi yöksi. Liisa. Hyvästi. Matti. Kiitos sulle, kunnon veikko! Andrei. Juhana. Ei ole aikaa nyt kiitoksiin. Tule! *Andrei, Kosmin, Vouti.* Andrei. Mitä! Matti vapaana! Vahti poissa, mutta vaatteet tässä! Mitä tämä merkitsee? Herra hoi! Kuulkaa!
Usein oli hän kuullut miesten kirkkoa ja kelloa kiroavan. Isä sitä vihasi, mutta häntä alkoi peloittaa sen liikunta, hän luuli sen päällensä putoavan joka kerta, kun sen ammottava kita matalasta tornista häneen päin kääntyi.