United States or Dominican Republic ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tuot' uskoa en voi, en tahdo. Katso! Sekaisin aaltovat he. Portillen Tiheät joukot syöksee. Turhaan koittaa Heit' estää harmaat sotavanhukset. Ei saa heit' estää. Paljon uskallat sä. Vaan käden katkon, jonka velttous Sydämeen muuten levitä ois voinut. Nyt neuvonpitoon. Pahempia syit' on Kuin alakuloisuus. Jos väärin luulen, Niin totta ei nuo kalvaat kasvot puhu. Toverit!
Tuo juoma, jota kalliiksi hän sanoi, Sydäntä vahvistavaks, eikö vienyt Se vallan tuntoa? Se päivän selvää: Tuo Clotenin on ja Pisanion työtä. Verelläs kalvaat poskeni nyt punaa, Niin että perin meitä kauhistuvat, Kun meidät löytävät! Oi, ylkä! ylkä! P
Miettivänä lymyin kauniin Naisen syliin hentohon; Armaan rakkaat, kalvaat kasvot Punas kulta auringon. Kannel helkkyi, pojat lauloi, Ihmeellinen iloisuus! Taivas siinsi kirkkahammin, Sieluun aukes avaruus. Satumaisna siirtyi metsät, Linnat, vaarat rantaman; Kaikki nuo näin päilyvinä Silmäteräss' armahan.
YORK. Vaiti, vaiti? Sen sinnekin nuo sedät ja nuo armot! En setä ole petturin; ja armo On armottoman suussa häväistystä. Miks uskaltaa maanpakolainen jalkas Koskettaa synnyinmaasi tomuakaan? Ja vieläkin: miks rauhan poveaan Penikulmittaisin polkea sa tohdit, Ja inhain aseittesi komeudella Peloittaa kalvaat kylät? Sikskö että Sun voideltu on kuninkaasi poissa? Ei, poika hupsu!
Kumma on nähdä ensi kerran luonnon henkihin heräävän näillä hallan, talven mailla. Kalvaat on hänellä kasvot niinkuin haamu; mut samaten meri päilyy päivän alla, Kypron päivän! LEMMINK
Istuessaan paikallaan työnsä ääressä, tunsi hän hänen lähestymisensä kohotti päätään, katseli häntä joka päivä yhä enemmän. Nuori mies oli näköjään hänelle siitä kiitollinen: Lisaveta Ivanovna näki nuoruuden tarkalla silmällä, kuinka pikainen puna peitti hänen kalvaat poskensa joka kerta kun heidän katseensa kohtasivat toisensa. Viikon kuluttua hän hänelle hymyili...
Mut kun onnistuinkin siinä, Sitä usein melkein itkin, Ja ma usein mietin sentään: Jos mua sentään lempisitkin! Ei kasvot kalvaat ilmaissut siis, Mitä tuskia rinta sulki? Vai tahdot, että ylväs suu Tois nöyrät pyynnöt julki? Oi, liian ylvääks jäi tää suu, Se suudella, leikkiä sai vaan; Se sanan ilkkuvan lausua vois, Kun kuolen lemmenvaivaan.
Kun rinnoilles ma painallun, Niin taivaan riemu täyttää mun; Mut lausunet: "Sua lemmin ain!" Niin katkerasti itken vain. Sun kasvos vienot, armaat näin Ma unissani äskettäin, Ne on niin taivaanihanat, Mut kalvaat, tuskankalpeat. Ja huulet vain ne rusottaa, Mut kuolo jo ne kalpeiks saa, Pian sammuu taivaankirkkaus tuo, Jost' armas silmäs tuikkeen luo.