United States or Peru ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kun vertasin itseäni heihin, niin jouduin syviin omantunnon tuskiin, sillä tunsin hurskasten rinnalla olevani kirouksen ja tuomion lapsi. Noin kuukauden päivät kesti sisässäni tuskia enkä voinut rukoillakaan, vaikka halusin. Isäntä neuvoi minua uskomaan, mutt'ei sekään auttanut.
Olin kertonut hänelle Tillingin kertomuksen Arnon kuolemasta, mutta se ei näyttänyt tekevän häneen mitään vaikutusta. Jos joku oli kuollut tuskallisesti tai ilman tuskia, oli hänelle aivan yhdentekevä. Hänen mielipiteensä mukaan oli kuolema sotatantereella niin suuri kunnia, ettei siihen kuuluvia tuskia saanut ollenkaan ottaa lukuun.
Anna oli kiitollinen tuolle kokeneelle lääkärille siitä, että tämä kykynsä mukaan koetti lieventää kuolontaistelun tuskia ja odotti joka hetki lopun lähenemistä. Jälkeen puolenpäivän tuli neuvoksetar, kuten useita kertoja ennemminkin sairausaikana.
"Anteeksi, että kysyn mutta voitteko te, herrani, sanoa minulle, onko rouva jo saanut lapsensa?" Mathieu vastasi, että rouva Séguin oli jo synnyttänyt, mutta että hänellä oli ollut kovia tuskia neljäkolmatta tuntia. "Niin, se ei minua kummastutakaan, rouvahan on niin heikko. Mutta minä olen iloinen joka tapauksessa. Kiitos, herrani." Nyt tuli rouva Rouche sisään ja sulki sitten hiljalleen oven.
Tämä wika waatii ainaki lääkärin apua. Itsepäällänsä ei sowi muuta tehdä, kuin nauttia liewiä ruokia, pitää watsan pehmiänä, liikuskella ulko=ilmassa, liewittää kowempia tuskia wereksen woin nauttimalla.
Vihdoinkin sinne päästyämme oli siellä surkea näky edessämme. Naiset olivat kyyristyneinä yhdessä nurkassa, kuolon kalpeina meritaudin kauheita tuskia kärsittyään. He olivat luulleet viimeiset hetkensä tulleen. Kannelta kuuluneet huudot ja myrskyn kauheus olivat heille tuntuneet vielä kauhistavammilta kuin meille, jotka vaaraa avoimin silmin katselimme.
Hän kävi Ingridinsä luona ja Ingrid oli kesken tuskia taputtanut häntä kädelle ja sanonut: Jumala siunatkoon sinua, ellemme enää tapaa! Gabriel tuli sieltä huulet yhteen puristettuina, rotevana ja pelotonna, eikä hänessä näkynyt vähintäkään nureksimista kohtalon kovuudelle.
Hän kuitenkin vielä yritti, vaan päästyään jonkun matkan hän yhtäkkiä humahti kuin pohjattomaan lumihautaan, jossa ei jalka vastinetta tavannut. »Turhaa onkin! Sinä, äiti olet siellä, missä on rauha, riemu ja kirkkaus ja missä sinulla ei ole valtaa eikä tahtoa kastaa sormenpäätäsi veteen, lieventääksesi niidenkään tuskia, joita olet rakastanut.»
Mutta tohtori arvelee sen vaikuttavan edullisesti hänen sielunkykyihinsä... Haava on tuottanut hänelle kuvaamattomia tuskia. Vieras kumartui kuolevan puoleen, joka makasi silmät ummessa. Minä olen Julia, virkkoi hän puoliääneen aivan sairaan korvaan. Julia, Julia! Kuoleva aukaisi hitaasti silmänsä, mutta ne tuijottivat lasimaisina ja elottomina häntä lähellä oleviin kasvoihin.
VALTANEN: Uuno sanoo, että minä olen rikkauteni hankkinut toisten nälällä hän tietää aina kaikki mutta sen minä sanon sinulle, ettei mikään nälkä maailmassa vastaa niitä tuskia, joita minulle on tuottanut juuri tuo samainen sinun Uunosi! ROUVA VALTANEN: Aleksander, sanoppas minulle, kuinka oikeastaan rikkauksiemme laita onkaan? VALTANEN: Te saatatte minut hulluksi!