United States or Mongolia ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Justiin niin, niin justiin Nikolai Jeremeitsh", puhui yksi ääni; "justiin niin. Pitäähän se ottaa lukuun, pitää kyllä... Hm!" Puhuja rykäsi. "Uskokaa pois Gavrilo Antonitsh", kuului paksu mies vastaavan; "kukas se sitten tietäisi miten näillä mailla ollaan ja eletään, ellen minä?" "Kukas sitten, ellette te, Nikolai Jeremeitsh? Tehän olette täällä, niin sanoakseni, ensimmäinen mies.
Painui hartahasti tasatukat maata kohti hetken rukoukseen. Hätkähteli Anssin sydämessä tutun virrennuotin kuullessansa: heränneitä täällä, körttikansaa! Nyt se totta maarin sota nousee, jommoista ei nähty näillä mailla. Kaukana on silloin leikki, koska tarttuu kivääriinsä körttiläinen. Jospa näkisivät isä, vaari, häntä lempeämmin tuomitseis he!
Joulunaikaan oleskeli sinä talvena Lofotenin seuduilla joukko muukalaisia, suurimmaksi osaksi merikapteeneja, jotka, kuten meillä asuva Martinez, levottoman ilman tai merivahingon tähden majailivat eri paikoissa mailla. Sitä paitsi oli etelästä saapunut virka-asioissa ylhäisiä vieraita.
Oravat minä kaikki hallillani haukuttaisin, mutta en yhtäkään ampuisi, en häkkiin sulkisi, vaan kävisin metsän kesyjä aina aamuisin haastattelemassa niillä mailla, missä tietäisin niiden asustavan ... ja pian ne oppisivat minulle hyvän-huomenen kurahtamaan. Mutta jänöistäni minä hellimmän huolen pitäisin, niiden kanssa eläisin minä ainaisessa tuttavuudessa.
Siellä taisteli hänkin tavallaan urhoollisesti ja rehellisesti kurjuutta, tauteja ja kuolemaa vastaan, sahasi käsiä ja jalkoja, sitoi, laastaroi, lohdutti, jakoi haavoitetun sotilaan kanssa pullonsa viimeisen sisällön, jakoi leipänsä ja rahansa ja oli aina iloinen ja hyvällä tuulella, kertoen kurjien iloksi toisen toistaan hullunkurisemman tarinan matkoiltaan vierailla mailla.
Mä syntynyt oon Olympon mailla, Oon taian-taitaja vertaa vailla. Kuun taivahalta mä kutsua voin, Kun liikkua lauluini lumon mä soin. Mink' Egyptin taitavi oppineet, Min Persian viisaat on virkkaneet, On mun, mua kuulevi henget maan Ja aaveet manalan mahdikkaan.
Kun lääkäri, joka oli Eugenin vanha ystävä ja talon perhelääkäri, tuossa kymmenen tienoissa saapui, sanoi hän heti pelkäävänsä, että Mailla oli kurkkumätä. Toisten lasten piti sen tähden muuttaa isoäidin luo, ja sepä täytti heidät, huolimatta surusta, jota he tunsivat Main sairauden johdosta, juhlallisella ilolla.
Kukko lauloi kullallensa, Kananlapsi kaunollensa, Varis lauloi vaahtokuulla, Kevätkuulla keikutteli; Minun lauloa pitäisi, Reiän olla laulamatta. Reiän on kultansa kotona, Turvansa tutuilla mailla; Minun on kulta kulkehella, Minun turva tuul'ajolla, Leivänsaaja lentehessä, Kyntäjä kylän kululla, Rannalla rahan hakija, Kapelulla karhitsija.
Ei Ahto aalloissansa enää mulle soita, Ei ihmekannel soi, Niityillä mailla keijokaisten karkeloita En enää nähdä voi. Tok' olin rikkain luotas, mökki, lähtiessä, Niin rikas toiveissain, Kun tunteet, syntyneet sun pyhäss' siimeksessä Kult'-aikaa lupas vain. Mua seuras kaunokevääs muisto niinkuin taika Ja seutus rauhaisuus Ja hyvät henkes, joita lapsuuteni aika Valveille mulle huus'.
Ajattelemme että kun heinäsirkat itäisillä mailla pilvenä lentelevät ilmassa ja laskevat vehnä-eloon ja syövät kaikki, niin ne pitävät samanlaista suhinaa. Mutta tässä oli se eroitus, ettei eloa syöty. Kaikki säästettiin, eikä mitään varissutkaan. Sillä isäntä oli saanut talkoonsa otollisella ajalla, niinkuin tavallisesti.