United States or Samoa ? Vote for the TOP Country of the Week !


Ja siellä on aina kesä ja linnut ja kaikki eläimet ovat aivan kesyjä. Eikä siellä ole muita ihmisiä kuin se kuninkaan poika ja se on hyvin kaunis. Jokaisessa syntyi halu päästä sen kuninkaan pojan morsiameksi ja Elsalta he sitä arvoa pyysivät. Hänen ympärillään hyppivät, taputtivat käsiään ja kilvan kärttivät.

Minust' on kuin kuulisin vasta nyt linnunlaulun ja muun, kuin näkisin vasta nyt taivaan ja taivaalla tähdet ja kuun. On ilmassa luomisen aamu. Maa kylpevi kasteessaan. Veden päällä on Herran henki ja päivä on päällä maan. Minust' on kuin oltais me yksin, ens ihmiset elämän tään, ja kesyjä ois pedot korven ja tulis ja työntäis pään,

Jos siis mennään toisesta portista sisäkaupunkiin, nähdään temppeli temppelin vieressä. Lukemattomat, jumalain kuvilla koristetut, muutettavat rukoustuolit vieläkin kaventavat kapeita katuja. Joukko syötetyitä, kaiken ikäisiä härkiä, jotka ovat kesyjä, kuin koirat, käyskentelevät ylevinä ja oikein herramaisina katuja pitkin, tahi sulkevat niitä kokonaan.

Nytkään ei Mooses tuntenut itseään aivan terveeksi, tuntui vilustavan, sentähden hän ei heittänyt takkiaan eikä lakkiaankaan. Takki yllä lujasti napitettuna ja lakki päässä allapäin hän vain istui hellan edessä ja aina pisti sormenpituisen puukapulan padan alle, kun näki entisten sulavan hiiliksi. Viimein hän sanoi: »Tänä päivänä olisivat metsot kesyjä, kun on tyyni ja näin lupsakka ilma.

Ja siellä olisi kristallilinna, joka paistaisi monivärisenä... Ja kaunis puutarha... Kaikki eläimet olisivat kesyjä... Sieltä tulisi hän sitten aina käymään täällä, höyhenellä lentäisi... Höyhen laskeutuisi kotikartanolle... Hän säpsähti aivan kuin muistaen äkkiä jotakin, katsahti kuin jotakin etsien. Ja säikähti uudelleen niin, että vavahti.

"Kyllä se onnistuu aikaa voittaen," lausui Severin; "minä luulen että sinä vielä kesytät, ei ainoastaan varpuset, vaan varikset ja teeret ja metsotkin." "Mutta mistä se tulee, että varpuset kaupungissa ovat kesyjä ja täällä maalla pelkoja?" kysyi Mari. "Tietysti siitä, että niitä täällä maalla vihataan ehkä minun mielestäni suotta." "Eikö ne vie muassaan pelkoa kaupunkiinkin?" "Vievät kyllä.

Siellä on susia, mutta ne ovat niin kesyjä kuin koirat, eikä niitä tarvitse pikkupoikainkaan pelätä, koska ne ovat mykkiä kuin kalat, eivät osaa haukkua eikä purra, ainoastaan häntäänsä heiluttaa. Kietaisen käteni Lallun kaulaan. Sen poski ei pistä niinkuin isän. Herään yöllä. Lallu antaa minulle juomista ja juodessani minä näen kuun paistavan ikkunasta sisään.

"Totta puhuakseni", vastasi Aleksander, "täytyy minun tunnustaa, että me olisimme panneet miehet vankeuteen ja pitäneet aarteen kuningasta varten." "Kuningasta varten?" kysyi vieras hallitsija kummastuneena. "Paistaako aurinko myös siinä maassa?" "Paistaa kyllä!" "Sataako siellä vettä?" "Tietysti!" "Kummallista! Löytyykö sieltä myös kesyjä, ruohoa syöviä eläimiä?" "Löytyy, monenlaisia."

Naiset maalatuita, mauttoman koreissa pukineissa ja kovin kesyjä, niin peittelemättömän kesyjä, että Helsingissä he olisivat jokaikinen arvelematta joutuneet poliisin kirjoihin vaikka ei Helsingissäkään siveellisyys aivan arinta laatua ole. Mutta nämä eivät kaihteneet mitään.

Olisi vielä juteltava, kuinka eksyin, kun yksin yrittelin kävelemään; kuinka täällä on kadut täynnä kyyhkysiä ja varpusia, jotka ovat yhtä kesyjä kuin meidän kanat, ja kuinka kotimatkalla jo olin kuin vanha tottunut reisumies ainakin, vaan ne pitää jättää, sillä potaatit jäähtyvät ja ruokatunti loppuu. Kyllä mun silloin elää kelpasi, kun Eeroa ei vielä ollut.