United States or Hong Kong ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ukko Swart hymyili ja hieroi hyppysiään tyytyväisenä. "Eukkoseni", huudahti hän, "tules tänne katsomaan tätä kuormaa, löytyykö ketään, joka voisi tehdä sitä paremmin. Tämän kuorman on Dorotea tehnyt!" "Ei", sanoi eukko, "kuinka on mahdollista, isä, tehdä näin hevoskuormia ja puhua yläsaksaa ja laulaa kauniita lauluja ja lukea kirjoitusta? Ei, semmoista miniää ei löydy toista maailmassa".
Ja jos vielä muistaa, että tuon häväistyskirjoittajan oma isä myöskin oli virkamies, niin kysyn nöyrimmästi: löytyykö hänen mielessään enää mitään suurta ja pyhää tässä maailmassa, löytyykö sitä, hä? VANKKANEN. Koirain nalkutusta vain. Parasta olla välittämättä koko asiasta. Laura seuraa häntä, viitaten, että ensiksi on tarjottava patrunessalle. VANKKANEN. Mitä, tuleeko vielä samppanjaa?
LII. "Tarkkaapa vielä seuraavaakin", sanoi Sokrates, "myönnätkö minulle senkin. Löytyykö mitään, jota lämpimäksi ja kylmäksi sanot?" "Löytyy." "Ovatko nämä ehkä samaa kuin lumi ja tuli?" "Eivät suinkaan, Zeyn kautta!" "Vaan lämmin on jotain toista kuin tuli, – ja kylmä on jotain toista kuin lumi?" "Niin kait."
Mutta pian, sillä en tahdo nyt tavata tämän talon väkeä. Audotja. Niin! Minä tahdon sinua puhutella... Nähdessäni kuinka nuo talonpojat sinua äsken pilkkasivat ja kuullessani heidän katkeroita soimaussanojaan kävi minun sääliksi sinua. Andrei. Löytyykö edes yksi ihminen maailmassa, joka minua säälii? Audotja. Eikö sinulla ole vanhempia lainkaan, jotka sinua säälivät? Andrei.
Löytyykö yhtä ainoata miestä, joka olisi kyllin arvokas hänelle? Me puolestamme sitä suuresti epäilimme. Sillä hänen vertaistaan ei voinut olla koko maailmassa, ei miestä eikä naista. Se kuva, joka Agnesista näiltä ajoilta jäi mieleeni, on vielä nytkin niin täydellinen, etten siinä pienintäkään virhettä tai puutetta näe.
Toisena aamuna saatiin nähdä nuo nuoret rouvat "negligé'ssä". No, se on tavallista; mutta löytyykö mitään kauniimpaa kuin tuollainen nuori perheen-emäntä, joka ensi kerran otti paikkansa rouvain lukuun?
Jos minulle olis uskottu vaikka vaan kahvipakka, en olis minä jättänyt sitä noiden varkaiden käsiin; ja minäkö jättäisin heille Jumalan luoman olennon! Löytyykö täällä miehiä. Kuka tulee kanssani? Kaikki olivat ääneti. Vihdoin viimein astui yksi beni-ameureista esille. Meissä on kuusi haavoitettua, ja sulttaanitar on pelastettu. Me olemme täyttäneet sitoumuksemme.
"Totta puhuakseni", vastasi Aleksander, "täytyy minun tunnustaa, että me olisimme panneet miehet vankeuteen ja pitäneet aarteen kuningasta varten." "Kuningasta varten?" kysyi vieras hallitsija kummastuneena. "Paistaako aurinko myös siinä maassa?" "Paistaa kyllä!" "Sataako siellä vettä?" "Tietysti!" "Kummallista! Löytyykö sieltä myös kesyjä, ruohoa syöviä eläimiä?" "Löytyy, monenlaisia."
"Vastaa minulle siis", sanoi Sokrates, "mitä pitää ruumiissa oleman, että se olisi elävänä?" "Sielu kait", vastasi Kebes. "Onko aina näin laita?" "Mitenkä muuten?" vastasi Kebes. "Sielu siis aina myötänsä tuo elämää sille, jonka se valtaansa ottaa?" "Tuo tosiaankin." "Löytyykö jotain elämälle vastakohtaista vai ei?" "Löytyy." "Mikä?" "Kuolema."
Päämies kiitti hymyllä tästä hyvästä ajatuksesta, ja sanoi taas: "Vielä yksi asia; löytyykö yhtään koiraa kylässä, ku on tutustunut ja kerno pojalle?" "Kaikki koirat tuntevat pojan ja pitävät hänen hyvänä", sanoi Lauri. "Jekku!" huusi hän nyt yhdelle isolle koiralle lähellä "eikö tosi, Jekku, sinä tunnet Juosepin." Jekku vastasi kohta puheesen iloisella haukauksella.