Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. heinäkuuta 2025
Simmias tähän sanoi: "Mitä tällä tarkoitat, Sokrates? Maasta olen minäkin paljon kuullut, vaan en sitä, mistä sinä tulit vakuutetuksi. Mielellänipä siis tuota kuulisin."
Ilmaumat taas tuolla ylhäällä mahtanevat vielä suuremmassakin määrässä erota meidän kauneuksista. Ja jos tässä sopii kaunis satu, niin ansaitsee, Simmias, kuulla, minkaltaiset maan aineet taivaan alla oikeastaan ovat." "Tosiaankin mielellämme me, Sokrates, kuulisimme tuon sadun," sanoi Simmias.
Nyt tuli noiden yksitoista-lukuisten palvelija, seisahtui hänen eteensä ja virkkoi: "Sinua, Sokrates, minun varmaan ei tarvitse syyttää siitä, mistä muita syytän, että he, näet, minun suuttuvat ja kiroovat, kun minä, hallitusmiesten käskystä, käsken heidän juoda myrkyn.
"Sentähden, armas ystävä, ei meidän mielestämme ole millään tavalla oikein, että sielua sanotaan soinnuksi; kuten näyttää, me siinä tapauksessa emme pitäisi yhtä, ei Homeron, tuon jumalallisen runoilijan, eikä itsemmekään kanssa?" "Niin on laita", sanoi hän. "Mutta olkoon siinä kyllin!" sanoi Sokrates.
"Toden totta on, Sokrates, mitä puhut", sanoi Kebes. XXXIV. "Näistä siis syistä, Kebes, ovat oikeat opinhaluiset sekä säännöllisiä että miehullisia, eivätkä niistä syistä, joista useimmat arvelevat. Eikö niin mielestäsi?" "Niinpä kyllä."
Vaan eikö näistä kukin, joka todellakin on olemassa, yhdenlaatuisena ja itsensäkaltaisena olevana, aina myöskin pysy samanoloisena eikä milloinkaan millään lailla käy minkäänmoista muutosta?" "Täytymys sen on, Sokrates, aina olla samanoloisena", sanoi Kebes.
Eiköhän, Simmias, juuri tämmöinen mies, jos kenkään, ole tosin-olevaa saavuttava? "Ylenmäärin totta on, mitä puhut, Sokrates", sanoi Simmias.
Näiden nuorukaisten joukossa oli Alkibiades, jossa Sokrateen vaikutus ei tosin tukeuttanut, mutta jonkin verran jalosti luonnon kevytmielisyyttä. Kadulla kohtasi Sokrates kerran Xenofonin, joka silloin oli kaunis nuorukainen. Pidättäen häntä kepillään kysyi hän: "Sanopas, mistä saadaan ostaa leipää ja lihaa?" Nuorukainen antoi tyydyttävät vastaukset.
Useinkin olen, näet, sen miehen tavannut, mutta sen mitä minä olen havainnut, ei ole hän ensinkään taipuvainen kehotustasi noudattamaan." "Mitenkäs niin?" sanoi Sokrates, "eikö Eueno ole filosofi?" "Filosofi kyllä, minun luullakseni", vastasi Simmias. "Siis on hän oleva tähän taipuvainen, eikä ainoastaan hän, vaan jokainen, joka kelvollisesti ottaa osaa tähän asiaan.
XXXV. Kun Sokrates oli tämän lausunut, tuli pitkän hetken äänettömyys, ja Sokrates itse istui, kuten näytti, vaipuneena ajatuksiin puhuttujen johdosta, ja niin ikään useimmat meistä. Mutta Kebes ja Simmias puhuivat vähän keskenänsä. Kun Sokrates tämän huomasi, kysyi hän heiltä: "Mitä arvelette", sanoi hän, "keskustelustamme? Eihän tuntune se puuttuvaiselta?
Päivän Sana
Muut Etsivät