Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. heinäkuuta 2025
«Kun tuo pensas kukkii», lausui Jeremias eloisin silmin sitä katsellen, «tulee ehdottomasti ajatelleeksi, että mitä ihmiset syystä kiroovat, sen voi korkeampi voima rakkautensa ruusuilla peittää.» Auringon säteet hävisivät. Vaunut lähtivät jälleen liikkeelle, mutta juuri kun hevosten piti astua kummun ohitse, niin ne säikähtivät niin kovasti, että vaunut vierivät alas ojaan ja kaatuivat.
Toiset kiroovat sotaa. Kuivat, mustuneet suut huutavat joka silmänräpäys vettä. Silmät tuijottavat hurjasti ympärilleen. Siellä täällä haavoitettujen joukossa näkee kuolevan kasvot, joko levollisina siniset juovat silmäin alla, tahi venähdyksistä hurjistuneina ja katse pelästyneenä, samalla kuin valkoset hampaat loistavat esille. Bartek näkee ensi kerran sodan veriset hedelmät. Häntä pyörryttää.
"He kiroovat, mutta Sinä siunaa." Nämät sanat tulivat käskemättä sydämeeni ja melkein tietämättä huuliltani. Minä kuulin ympäriltäni enemmän kuin yhden "Amen'en;" mutta samalla haavaa minä huomasin, että pahansuovat silmät tarkastelivat minua. Kun panna oli julistettu, polttivat he julkisesti T:ri Lutherin kirjat isolla torilla.
VALTER. He ovat luottaneet minuun, olleet minulle ystävällisiä ja avuliaita ja minä palkitsen heidät sillä, että matkaansaan heille vahinkoa. Ei, tätä häpeätä en voi kärsiä. Minä ennemmin ammun itseni. KAUPPANEUVOS. Estätkö heitä sillä vahinkoon tulemasta? VALTER. En. Sehän se on. Ei ole asia sillä autettu. He kiroovat minun muistoani. Mutta mitä tulee minun sitten tehdä?!
"Kuuleppas," lausui hän lyhyesti ja päättäväisesti, sormi ojennettuna mennen niin liki veljeänsä, että hän peloissaan astui taaksepäin. "Ei ole ollenkaan totta, että Jumala ijankaikkisesti tahtoo kostoa Vapahtajan puolesta! Jos hän sen tekisi, olisi minunkin uskoni mitätön, sillä hän on sanonut meille 'siunatkaa niitä, jotka teitä kiroovat', ja sen teki hän itsekin.
Nyt tuli noiden yksitoista-lukuisten palvelija, seisahtui hänen eteensä ja virkkoi: "Sinua, Sokrates, minun varmaan ei tarvitse syyttää siitä, mistä muita syytän, että he, näet, minun suuttuvat ja kiroovat, kun minä, hallitusmiesten käskystä, käsken heidän juoda myrkyn.
"Johon toivottomuus on heidät saattava? Ah, kuule minua, Sofronia. Sinun puolestasi rukoilee nyt kaksi olentoa, jotka molemmat minua kiroovat.
Ja kun hän ei heitä auta, he useinkin kiroovat häntä ja koettavat häntä monella tavalla kiusata! »Mihin olenkaan joutunut», hän itsekseen huudahtaa, »paholaisten seuraan! Mitä minun on tehtävä?» Ja silloin hän ymmärtää, että vika onkin hänen omassa selvänäköisyydessään, ja sielunsa koko voimalla hän koettaa siitä vapautua, loihtia sitä itsestään pois, ja siinä onnistuukin.
Mutta sanohan minulle, sinä vieraan uskon mies, luuletko, että pikku rikkomuksista tai esi-isien erheistä nuo ylhäiset vallat, mitä nimiä niille tahtonetkin antaa, kiroovat ja tuomitsevat meidät?» »Jumala on oikeamielinen eikä hylkää luomiaan heidän inhimillisten rikostensa johdosta. Jumala on armahtavainen ja kiroo vain synnit, joita ei kaduta.»
Oi, anna heidän tulla, jotka minua syyttävät ja kiroovat, minä löydän voimaa ja rohkeutta heitä vastaan astuakseni! Nyt elä hyvin, sisar, ja rauhoitu. Jää hyvin, Ernst, toistemme jälleen näkemiseksi! Eläkää hyvin, jalo mies, en toivo teitä viimeistä kertaa tänään nähneeni. JOHN. Ja te aivotte mennä yksinänne tämän tien? Se on myöhään, mamsellini. EMILIA. Miks'en?
Päivän Sana
Muut Etsivät