United States or Yemen ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sentähden hänellä ei ollut rauhaa, sentähden oli hänen tarvis lausua sana sana, joka vastahakoisesti luistaa miesten huulilta, mutta jonka lausumista pelkäämään Ernst Frank oli liian miehekäs. Ja kun Elise astui sisään, niin hän ojensi hänelle kätensä ja lausui sillä hellyydellä, joka aina ilmasihe hänen vakavuudessansa: «Anna minulle anteeksi Elise!
Hän oli kalpea ja ankarannäköinen. Jacobi nousi ja astui päättävästi hänen luoksensa. «Laamanni Frank!» sanoi hän lujasti mutta samalla nöyrästi, «tässä näette edessänne...» «Vaiti Jacobi!» keskeytti Elise äkkiä, «teidän ei tarvitse punastua polvistumistanne eikä tässä tarvita mitään selitystä. Eikö niin Ernst?» jatkoi hän viattomuuden koko rohkeudella, «ethän sinä tarvitse mitään selitystä?
Sinulla on ollut suurin vaiva ja enin työ lasten kasvattamisessa, siis sinulla tulee olla enemmän sananvaltaakin heidän asioissansa.» «Ernst, miten sinä olet hyvä!» «Sano kohtuullinen, Elise; en enemmän kuin kohtuullinen. Sitäpaitsi luulen, että mielipiteemme ja ajatuksemme hyvinkin vähän eroavat.
ERNST. Ja jos Jumala tahtoo, aikanaan työmiehen vaimo! Anna minulle kätesi, Emilia, minä tahton varjella sinua! Se on likainen, tämä käsi, likainen työstä, joka teki isäsi rikkaaksi mieheksi! Mutta se on sinua varjeleva jokaista solvausta vastaan, ja myöskin isäsi sokeata vimmaa vastaan! MAHLOW. Pitääkö minun hylkäämän sinua, pahanilkinen lapsi?!
Ja Elise aikoi pitää everstinrouvalle päivälliset, jotka haihduttaisivat tilapäisten päivällisten kaikki onnettomuudet ja , ja «kunhan vaan Ernst pian tulisi kotiin! Minä koetan haihduttaa hänen tyytymättömyytensä, minä teen hänen mielensä jälleen hyväksi». Oli lasten kylpypäivä, ja sanoma, että kylpy oli valmis, keskeytti Elisen yksinäisyyden.
Eikö se jo ole sinulle kylläksi, että olet tuottanut murhetta ja puutetta majaani, pitääkö sinun myös koettaman saastuttaa se pahuuksilla, rehellistä nimeäni häpeällä tahrataksesi? KAARLE. Laskekaa minua irti! ERNST. Vielä sana, ja minä muserran tyhjän kallosi! (laskee häntä irti:)
»Ernst»! lausui Elise, «emmekö pyytäisi häntä huomenna päivällisille. Minä olen miettinyt muutamia hyviä ruokia, joiden toivon onnistuvan. Voimmehan sitten yhdessä mennä soittajaisiin ja hän sitten syödä illallista meidän seurassamme». «No sepä oivallinen tuuma. Siitä kiitän sinua Eliseni»! lausui laamanni erittäin tyytyväisenä.
Eräänä päivänä kun huolet tavallista enemmän häntä painoivat, tunsi Elise tarvitsevansa saada keskustella asiasta kokeneen naisystävän kanssa. «Ernst!» hän lausui laamannille tämän juuri aikoessa mennä ulos, «minä pistäydyn hetkeksi Eveliinan luokse, mutta olen kyllä silloin kotona kun palaat.»
Kurja, raihnas olento! Ha, ha, ha! ERNST. Tehkää velvollisuutenne, herra komissarius! Minä itse muistutan teidät siitä! Jumala, joka viattomuutta varjelee ja suojelee, on oleva kanssasi, ja sinua siunauksellaan varjeleva. Huulensa ovat kalpeat otsansa kostea ja kylmä! Laupias Jumala! Hän on kuollut!
Hän tuntee minua ja tietää minun ei lainaavan, ell'en toivo voivani sitä maksaa se oli vaan tekosyy. Hiljaa! Etkös kuule askeleita? Niin, niin, se on isä John! 8:s Kohtaus. Entiset. John. JOHN. Niin, se on isä John! MARIA ja ERNST. Hyv'iltaa, isä John! JOHN. Oi, kuinka sulosti tämä sana soi! Niin, te olette lapseni! Antakaatte minua teitä niin kutsua!