Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. heinäkuuta 2025
Tuollaisesta siunaamisesta opettaja kielsi, se on Jumalan nimen turhaan lausumista. Totta minun täytyy jotakin sanoa, kun mäkäräiset purevat. En minä vain viitsi joka sanaani punnita. Mutta mihinkä sinä marjasi viet? Sakki rallatteli: Minnekä tie Suorana vie. Kyllä se kaupunkiin täältä suoraan menee. Ei maar menekkään. Kuules, sinusta varmaan tulisi opettaja, kun saisit koulua käydä.
Sentähden hänellä ei ollut rauhaa, sentähden oli hänen tarvis lausua sana sana, joka vastahakoisesti luistaa miesten huulilta, mutta jonka lausumista pelkäämään Ernst Frank oli liian miehekäs. Ja kun Elise astui sisään, niin hän ojensi hänelle kätensä ja lausui sillä hellyydellä, joka aina ilmasihe hänen vakavuudessansa: «Anna minulle anteeksi Elise!
WERNER. Kah, Anna, siekö täällä? Tuskin vielä Me kohdattiin, kun erota jo täytyy. Mull' paljon, paljon ois sull' lausumista, Sun hiljahengellesi uskomista. Ma tien, ett' veljenä sa mua lemmit. Sun syömes vastausta tietäis pulmiin, Joit' aatellen en jaksa selvittää. Vaan velvollisuus kutsuu, pois mun täytyy. ANNA. Oi, Herran haltuun! Annaa muistakaatte! WERNER. Sen Anna hyvä, teen ma ainiaan!
Niinpä kysyttiin esim. kuuliko hän vielä ääniä; hän vastasi myöntävästi. »Mitä äänenne sanoo?» »Että minun tulee vastata häikäilemättä, ja että Jumala on minua auttava.» Samassa tilaisuudessa kysyttiin, josko äänet koskaan puhuivat ristiin. »Ei», sanoi Jeanne, »ne eivät koskaan puhu ristiin, ne käskivät minua tänä yönä vastaamaan rohkeasti.» »Ovatko ne kieltäneet Teitä sanomasta kaikkea, mitä Teiltä kysytään?» »En voi tähän kysymykseen vastata. Minulla on ilmestyksiä, jotka koskevat kuningasta ja joista en puhu.» Tuomari kysyi, tuliko ääni suorastaan Jumalalta, vai oliko välittäjää. Jeanne vastasi kierrellen, että se tuli Jumalalta. Hän pyysi lykkäystä saadakseen ilmestyksessä tietää, saisiko hän kertoa kaikki: »Luuletteko siis», sanoi tuomari, »että Jumala paheksuu totuuden lausumista?» »
Ei hänellä ollut sen enempää lausumista tästä niin ylön tärkeästä asiasta. Samassa tilaisuudessa tulin sanoneeksi, että apina tietysti on ihmisen lähin kantaisä. "No niin, tiedätkö, että sitä minäkin olen ajatellut", hän lausui, ja minäpä aloin jo pitää häntä ajattelevana ihmisenä, kunnes hän lisäsi: "siitä lähtien kuin sinä tulit kotia".
Paljon oli provastilla lausumista, sekä eteen että vastaan, mutta kaikki vastalauseet näyttivät rakastetut tyhjäksi ja vanhalle pariskunnalle ei ollut muuta neuvoa, kun antaa siunauksensa. "Jo voitit linnan," sanoi provasti, "puhtaan sydämen.
Päivän Sana
Muut Etsivät