United States or Ethiopia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tosiaan kun musta seppä herää Aatellen: "On Herra mulle suonut Päivän taas ja voimat tehdä työtä", Sekä takomaan käy reippahasti, Senpä huohotus on Jumalalle Yhtä rakas kuin sun huokaukses, Taivaan usta kolkuttaa sen moukar' Ehkä lujemmin kuin rukoukses." Khrysanthos.
Illan tultua, kun Paula matkasta ja uusista tunnelmista väsyneenä uinui samalla paikalla, missä hänen kätkyensä muinoin oli ollut, istui Liisa hiljaisessa sairashuoneessa ja katseli aatellen ikkunasta hämärään elokuun yöhön. Tohtori heittelihe levottomasti vuoteellaan puolittain nukkuneena, puolittain horrokseen vaipuneena.
Siinä viipyy uros synkee Maan ja taivaan riemuten, Alas katsantonsa lankee Ja elon aamuns hän muistaa. Muistelee hän muinost aikaa, Lapsuutensa vainioi, Koska laulu kaunis kaikaa Ja tanner kiikkuvi alla. Viimein neito huulens sulkee; Ryövär seisoo aatellen, Päänsä vaivuttaa ja kulkee Taas korven tummahan yöhön. J
Aatellen: kelpaahan kallista puuta huomiseksikin säästää, rupesi hän sammuttelemaan hämyistä, mieltä synkistävää iltavalkiatansa, mäiskäytti peltin lujasti kiinni, huolimatta karvaasta tikurasta, joka totosta suitsuili tupaan. Viritti hän taasen pärepirstaleensa palamaan ja söi ehtoollisensa: pienen, homeisen leivänpalan ja tammisesta kupista seitsemän kuivettunutta silakanpäätä.
ELMA. Senkaltaista jotain on tekeillä heidän välillänsä, sen olen huomannut, ja olenpa saanut jo isältäni joitakuita viittauksia sinnepäin. Salaisuudessa toki on tapahtuva kaikki. HANNA. Isäskö olis niin armoton? ELMA. Ehkä epäilyksen vimmassa. Mutta sano, taitaisitko lempiä Niiloa. En kysy tätä aatellen niinkuin tahtoisin häneen koskaan suostua; ei, vaikka olis hän Tykoa kauniimpi vielä.
Kun hämärtyy, ja tyynnä maa jo uneen vaipuu illoin, hänt' aatellen, mi kauas läks, mä yksin itken silloin. Kulta, sua yksin itken silloin! Hatun keikkua anna! Nuor Jehki kun kaupunkiin tuli vuorilta vasta, niin kurkisti tukka lakin halkeamasta. Nyt hattu ja sulka on päähän panna. Sa uljas Jehkini, hei, hatun keikkua anna! Hatun keikkua anna vaan, ja liehuta sulkaa!
Ja yhdessä vaivat ja vastukset Ja yhdessä herttaiset hetket nyt jaamme. Yöt, päivät, oi, oma kultani, Nyt yhdessä viettää saamme! Yöt, päivät yhdessä! hurma'us Sitä aatellen käy läpi rinnan ja mielen! Moist' autuutta tunnen sen kuvaamaan Ei riittäis ees suurin sulous kielen! Sen tunnen mä vain: kun yhdessä Me kuljemme, kaunista katselemme, Niin korkealle ja kauaksi Me toivossa tähtäilemme!
WERNER. Kah, Anna, siekö täällä? Tuskin vielä Me kohdattiin, kun erota jo täytyy. Mull' paljon, paljon ois sull' lausumista, Sun hiljahengellesi uskomista. Ma tien, ett' veljenä sa mua lemmit. Sun syömes vastausta tietäis pulmiin, Joit' aatellen en jaksa selvittää. Vaan velvollisuus kutsuu, pois mun täytyy. ANNA. Oi, Herran haltuun! Annaa muistakaatte! WERNER. Sen Anna hyvä, teen ma ainiaan!
Ei käynyt hän moittimaan miestä, jonka käteen oma syynsä oli saattanut kerjäläissauvan. Kaikille hän antoi, antoi ilman välitystä, aatellen: olethan kuitenkin onneton. Enimmin kaikista hellitteli hän pieniä käypäläistyttöjä, jotka, kainosti katsellen, astuivat pelosta vavahtelevalla sydämellä mieron tietä.
RECHA. Mulle hän ikikallis on, jää iäti eloa kalliimmaksi, vaikkei enää sykettä suonteni voi kiihdyttää vain paljas nimensä, ei nopeammin hänt' aatellen mun sydämeni lyö. Vaan mitä lavertelen! Tule, tule, taas, rakas Daja, ikkunaan, mi katsoo päin palmuja. DAJA. Sun tuima nälkäs siis ei vielä aivan tyydytetty lie. RECHA. Nyt jälleen palmutkin voin nähdä, enkä hänt' yksin palmuin alla.