Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. kesäkuuta 2025
Sua, Suomen Leijona, tervehdän: miten säilässäs aurinko palaa! Ylös vapauden päivähän sinun voimas vangitut halaa. Olet karaistu kentillä taistojen, olet elänyt vainojen aikaa, läpi veristen vuosisatojen sinun säiläs säihkyy ja kaikaa.
Ja pihojen puissa soittelee yöt päivät tapaan samaan ja muratti seiniä kiertelee ylös harjan huippuhun hamaan. Jos kämmeneni ma yhteen lyön, kuin hautaholvi mun linnani kaikaa. Mull' on syviin uniin ja unhoon aikaa ja riutumukseen ja rauhaan yön. Jos veisin huuleni torvehen tai löisin kilpeen miekkaa, niin ratsut knaappien, huovien heti korskuis ja kuopisi hiekkaa!
Siinä viipyy uros synkee Maan ja taivaan riemuten, Alas katsantonsa lankee Ja elon aamuns hän muistaa. Muistelee hän muinost aikaa, Lapsuutensa vainioi, Koska laulu kaunis kaikaa Ja tanner kiikkuvi alla. Viimein neito huulens sulkee; Ryövär seisoo aatellen, Päänsä vaivuttaa ja kulkee Taas korven tummahan yöhön. J
Kesken armon aikaa ma siihen aatokseni siirtelin, nuo lentäväiset, koska lemmen taikaa ma taivaankanteen saakka piirtelin, säkeistä näistä ehkä kaukaa kaikaa, syvintä silloin mitä mietinkin, kun elo seijastui kuin tähtiseule ja kuulsi maailma kuin kultaneule.
Autu'utta rinta kaikaa, Aatos kotkan siivet saa, Miel' ei katso paikkaa, aikaa, Pois se lentää tähtein taa: Jumalien vertainen Ompi hetkeks ihminen! Mun sydämmeni riepaleissa roikkuu, Sen ympäri, kuin haaskan, korpit koikkuu, Ken siitä palan repii, ken vie toisen, Ja minä itse, min' en mitään voi sen.
Ja kaikkialta nyt kiitos kaikaa; Mut Kunigunda neiti paraikaa Ritariin sulolemmen katsehen luo, Mi kerkeät' onnea tälle suo; Vaan hansikkaan Tää vasten neidon silmiä heitti: »En kiitostanne ma kaipaa, neiti», Ja immest' erkani kohdastaan. Kyläkirjast. Kuvalehti, B:sarja 31/12 1890. E. Geibel. HYV
Juuresta puuhun noustaan, ei latvasta. 19. Kokenut kaikki tietää, vaivainen kaikki kokee. 20. Lupaus hyvä, anto parempi. 21. Miehen sana miehen kunnia. 22. Niinkuin korvessa huhutaan, niin korpi kaikaa; niinkuin tyhmälle puhutaan, niin tyhmä vastaa. 23. Odottavan onkeen kala tulee. 24. Parempi oma olkivuode, kuin on vieras höyhenvuode. 25. Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin. 26.
Yön halki huudot raikaa, tulet, lyhdyt tuikkivat ja hätäkello kaikaa. Makasi maassa patruuna. Jo ruukin väki herää. Jaakko katsoo äänetönnä puukon punaterää. Seisoo vieras mestari kuin patsas paikallansa. Syöksee sisään Anja-rouva pitsivaipassansa. Jaakko ympäri käännähtää. Mit' on tää? Mistä verta? Haa, mi haamu ovella? Sen on hän nähnyt kerta. Impi virran vierellinen, kuohupaita kulta!
Ei ole paikkaa mulla, ei aikaa, nimeäni kaikkeuden kanteleet kaikaa; muut ovat monet, minä olen yksi, mua eivät muut saa määritellyksi. Laki olen laulava halki elon laineen, Henki olen hehkuva kautta kaiken aineen,
Luutnantti ymmärsi kyllä, että Kallu tahtoi häntä ivata, mutta ei ollut sitä huomaavinaan, vaan läksi leikkaajien luo ja laski leikkiä tyttöjen kanssa. Kallu meni taas sitomia ottamaan aivan luutnantin läheltä ja laulaa hyräili: »Ja minä poika se laulan vain, että metsät, vuoret ne kaikaa ja kaikaa. Ja kievarin Hely se kullaksein nyt piankin tulla taitaa.»
Päivän Sana
Muut Etsivät