United States or Tajikistan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Pyhä Rooma on herjattu, plebeijilaumat räyhäten kulkee katuja ikuisen kaupungin, joka äänetön sankaritemppeli muinen suurien, ylhäisten henkien oli, nyt alhaisen rahvaan kilpojen, taistojen kiehuva kenttä. Pyhä Rooma on herjattu, curian ovet aukeevat käskystä joukkion joudon, ikuinen istuin lakien, tuomion tahrattu ompi, nöyränä taipuu senaatti tahtohon huutavan heimon.
Nyt auta ei aattehes armaat, ei ylvääs. Menet mereen kuin vereen. Sinun syy! Minun syyni. Oli aikasi. Ollut et armas, et tyyni. Menit veljien veriin kuin mennet nyt meriin. Taru päättyvi pitkien taistojen teriin. Atlantis, Atlantis, myös mullekin armain! Nyt nään Sinun sielusi hapsin jo harmain. Minä vanhenin suotta. Kenen syy? Sinun syys, Sinä maailman tään sukuveljettömyys. Teit kuoleman synnin.
Ne laulaa turhuudesta taistojen, ne kertoo kauneudesta keväimen, ne rakkautta, rauhaa julistaa ne mielen valtaa, tempaa, tenhoaa. Näin kertoi hän ja kansa ihmeissään se häntä katsoi, mietti mietteitään. Mut aina laulujensa lopuksi hän Salojärven rauhaa kiitteli. Hän yksin eli. Vuodet kulki niin. Vain harvoin vanhus sattui naapuriin.
He uhraavat itsensä, uhraavat toiset, he huoli ei onnesta vaistot kun johtaa polkuja taistojen, voittojen heitä.
Sua, Suomen Leijona, tervehdän: miten säilässäs aurinko palaa! Ylös vapauden päivähän sinun voimas vangitut halaa. Olet karaistu kentillä taistojen, olet elänyt vainojen aikaa, läpi veristen vuosisatojen sinun säiläs säihkyy ja kaikaa.
Sankarit sotii, etäältä himmeä rusko vain hohtaa kerran nousevan päivän, mi takaa vuorien synkkien säteitä heittää harvoja, valjuja taistojen teille. MIT