Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. heinäkuuta 2025
Annikki tarttui tytön käteen, ja hänestä tuntui kuin Elämän vertaista ei löytyisi muuta. Elämä hymyili: "Mitä pyydät, Annikkini, minulta lahjaksi syntymäpäivänäsi, nyt kun lapsuutesi loppuu ja minä tulen ylimmäksi ystäväksesi?" "Elämäni armain, mitä pyytäisin enää muuta, kun sinut saan ylimmäksi ystäväkseni!" sanoi Annikki uneksien. "Paljon on mulla antimia sulle tarjota. Valitse mitä tahdot.
Nyt oli pääasia miellyttää kaunista ja korskeata neitoa ja sitä näytti veijari myöskin ymmärtävän, sillä "lintuseni", "kukkaseni", "armain ruusuni" valui Kirja-Tiitsun huulilta, niinkuin vesi myllynrattaalta. Kun aivastus viimein otti kiini lavertelijan hengen, lausui Anna tyynesti, kehräten lankaansa: "Jatkakaa, jos se huvittaa teitä.
Rakastan, raukka, kaikin erheinesi sua enkä muuta saata ma onneton, mink' osan kurjan sainkaan! Ma tuota vaikerranko? Oh, en vainkaan, ihanin ihmisistä oot sa, armain, tien viitta mulle, vahti suuntain varmain, vereni vaikka velloo tuulispääsi.
Mut, vaikka lemmin, teit' en kosinut; Ja sentään soisin, että oisin mies, Tai että naisell' oisi miehen oikeus Puhua ensin. Armas, salpaa suuni, Tai haltiossa sanon vielä jotain, Jot' ehkä kadun! Oi, vait'-olosi, Ovela mykkyydessään, heikon urkkii Sisimmät salaisuudet. Salpaa suuni! TROILUS. Sen teen, vaikk' armain sointu siinä soi. PANDARUS. Siroa, toden totta!
Minä tiedän, etten häntä ansaitsisi saada, mutta minä tahdon koota itselleni ansioita, Jumala sen tietää, että minä tahdon itselleni koota vastaavia ansioita, minä tahdon asettaa käteni hänen jalkainsa astinlaudaksi, ja hän on saava..." Lents samassa huomasi äitinsä kuvan ja huudahti: "Hyvä äitini! Armain äitini! Iloitse siellä ylähällä taivaissa, sinun poikasi on onnellinen!"
Rakas kreivi, Erillä hänest' olkaa! EDMUND. Huoleti! Kah, hän ja herttua, hänen puolisonsa! Ma ennen voiton annan pois, kuin siskon Hänestä ennen mua voiton saada. ALBANIAN HERTTUA. No, armain sisko, hauska nähdä teitä! Cordelian luo kuningas kuuluu menneen Ja muutkin, joita kova hallintomme On loukannut. Jos en voi olla suora, En uljas olla voi.
Vaan Menelaoa, vaikk' ylin, armain ystävä onkin, moitin, en peittele nyt, sinä siitä jos suuttuva lietkin, koska hän nukkuu vain ja sun yksin puuhata antaa. Hänp' aneluin nyt ahkerin luo valiointen akhaijein astua saiskin, sill' ylen sietämätön hätä uhkaa."
Ei tapaa enää silmäluomill' aamu keralla unten yhtä, kirkkahinta, heräämishetkell' enää rintaa täytä iloisin kaipuin näkemisen toivo; mun ensi katseheni puistosta hänt' etsii turhaan aamunkasteen aikaan. Kuin kaunihisti toive täyttyikään, kun kanssaan armain illoin käydä sain! Kuin suurenikaan kaipuu, toinen toistaan paremmin aina tuta, ymmärtää!
Ja kasvot Hämeen immen On hällä kainommat Kuin laaksot, metsälammet Hämeessä hohtavat. Silmäinsä sulo, säihky Kuin Savon tyttären, Saimaalla päivän nousu Ei niin lie herttainen. Ja mainitsenko tukkaa Niin tumman ruskeaa, Kuin salohon syys-ilta Sulattais purppuraa. Vaan armain aartehista On sydän kultani, Kuin Suomen naisen sydän: Sulouden temppeli.
Hyi! se rikost' on Vainaata, luontoa ja Luojaa kohtaan, Se kumoo järjen, jonka vanha lause On isäin kuolo, ja jok' yhä huutaa Niin ensi kuolleest' äsköisehen saakka: "Se täytymyst' on!" Heitä siis, ma pyydän, Tuo murhe hyödytön, ja isänäsi Mua pidä; maailma sen tietäköön, Ett' olet sinä lähin saamaan kruunun; Ja rakkautt' en osoita ma sulle Vähemmän hellää, kuin mit' armain isä Pojalleen suo.
Päivän Sana
Muut Etsivät