United States or Cambodia ? Vote for the TOP Country of the Week !
PANDARUS. Sinä et osaa arvostella, tyttö. Itse Helenakin tässä taannoin vannoi, että Troilus, mitä ruskeaan pintaan tulee sillä se hänellä on, se täytyy minun tunnustaa mutta ei sentään ruskeakaan CRESSIDA. Ei, vaan ruskea. PANDARUS. Niin totisesti, totta puhuakseni, ruskea eikä ruskea. CRESSIDA. Totta puhuakseni, totta eikä totta. PANDARUS. Hän korotti hänen ihoväriänsä yli Pariin.
PANDARUS. He, sitä valkoista karvaa, jonka Helena keksi Troiluksen poskesta. CRESSIDA. Jos se olisi ollut viheriä, niin olisin minäkin nauranut. PANDARUS. He eivät niinkään nauraneet sitä karvaa, kuin hänen sievää vastaustaan. CRESSIDA. Mitä hän vastasi? PANDARUS. Helena sanoi: "Tässä on kaksikuudetta karvaa teidän poskessanne, ja yksi niistä on valkoinen." CRESSIDA. Sehän oli hänen kysymyksensä.
PANDARUS. Ystävä, me emme ymmärrä toisiamme. Minä olen liian kohtelias, sinä liian ovela. Kenenkä tilauksesta nuo miehet soittavat? PALVELIJA. Nyt osasitte kantaan. No niin, Pariin tilauksesta, armollinen herrani, joka on mukana omassa persoonassaan; ja hänen seurassaan se kuolevainen Venus, kauneuden sydänveri, rakkauden näkymätön sielu. PANDARUS. Kuka? Cressida-orpanako?
Ja siitä syntyi semmoinen nauru, ja Helena punastui niin, ja Paris suuttui niin, ja kaikki muut nauroivat niin, ettei ollut loppua tulla. CRESSIDA. Mutta nyt se tulkoon, sillä tätä on jo liian kauan kestänyt. PANDARUS. No niin, orpanaiseni, sanoin sinulle jotakin eilen; mieti sitä. CRESSIDA. Niin teenkin. PANDARUS. Vannon, että se on totta: hän itkee sinua, niinkuin olisi huhtikuussa syntynyt.
PALVELIJA. Ei, herra, vaan Helena; ettekö sitä jo hänen arvonimistään hoksannut? PANDARUS. Näyttää siltä, ystävä, ettet ole nähnyt neiti Cressidaa. Tulin Parista puhuttelemaan Troilus-prinssin puolesta. Aion tehdä häneen kohteliaan hyökkäyksen; asiani on tulikuuma. PALVELIJA. Tulikuuma asia! Oikein saunakieltä! PANDARUS. Kaikkea ihanaa teille, prinssi, ja koko tälle ihanalle seurallenne!
PANDARUS. Niin nousemista; mutta siihen tulee vielä vastaaminen, leipominen, uunin lämmitys ja kypsentäminen; täytyypä vielä odottaa jäähtymistäkin, muuten poltat huulesi. TROILUS. Ei kärsiväisyys, vaikk' on jumalatar, Vähemmän viero kärsintää kuin minä. Priamus-kuninkaan kun pöydäss' istun, Ja kaunis Cressida kun mieleen tulee, Haa, petturi! vai tulee! Siin' on aina.
Ei, hän ei ole oma itsensä. Jospa olisikin oma itsensä! No niin, tuolla ylhäällä on jumalat; aika auttaa tai kaataa. Ah, Troilus, ah, jos minun sydämmeni olisi tuon tytön ruumiissa! Ei, Hector ei ole parempi mies kuin Troilus. CRESSIDA. Pyydän anteeksi. PANDARUS. Hän on vanhempi. CRESSIDA. Anteeksi, anteeksi!
CRESSIDA. Mik' on? Mik' asia? Ken oli täällä? PANDARUS. Ah! Ah! CRESSIDA. Noin miksi huokaat? Miss' on prinssi? Poissa? Oi, sano, hyvä setä, kuink' on laita? PANDARUS. Ah, että olisin yhtä syvässä maan alla kuin olen sen päällä! CRESSIDA. Oi, taivaan jumalat! Kuink' onkaan laita? PANDARUS. Paras, että menet sisään. Oi, ettet olisi koskaan syntynytkään! Tiesinhän, että olisit hänelle kuolemaksi.
Onko hänkin vihoissaan? PANDARUS. Kuka? Troilusko? Troilus on paras mies näistä kahdesta. CRESSIDA. Oi. Jupiter! Sehän ei ole mitään vertaamista. PANDARUS. Mitä? Eikö Troiluksen ja Hectorin välillä mitään vertaamista? Tunnetko miestä, jos hänet näet? CRESSIDA. Tunnen, jos olen ennen hänet nähnyt ja tunnen hänet. PANDARUS. Hyvä; Troilus on Troilus, sen sanon.
PANDARUS. Jos ei hänen tukkansa olisi hiukan tummempi kuin Helenan vaan vähät siitä! niin ei olisi näillä kahdella mitään väliä; mutta, mitä minuun tulee, niin on hän minun orpanani; en tahtoisi, niinkuin sanotaan, ylistää häntä; mutta soisin, että muuan olisi kuullut, mitä minä kuulin hänen eilen sanovan. En tahdo sisarenne Cassandran älyä halventaa, mutta TROILUS. Oi, Pandarus!