United States or Greenland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ma tuota kovin pelkään; pelkään lisäks, Ett' ilon hurmaan älyni ma hukkaan, Juur' niinkuin sodassa, kun joukolla Pakoovaa vihollista ahdistetaan. PANDARUS. Hän laittelee itseään; tulee heti. Pankaa nyt koko älynne liikkeelle. Hän lentää niin punaiseksi, ja hengittää niin lyhyeen, kuin pelkäisi kummitusta. Menen häntä noutamaan.
Hän ei ole haavoittunut. Oi, se tekee Helenan sydämmen hyvää! Ah, kunhan nyt saisin nähdä Troiluksen! Saat kohta nähdä Troiluksen. CRESSIDA. Ken se tuo on? PANDARUS. Se on Helenus. Missä ihmeessä se Troilus viipyy? Se on Helenus. Ei ole varmaankaan lähtenyt liikkeelle tänään. Se on Helenus. CRESSIDA. Osaako Helenus taistella, setä? PANDARUS. Helenusko? Ei; osaa; taistelee jokseenkin hyvin.
CRESSIDA. Ovatko ne miekan lyömiä? PANDARUS. Miekanko? Minkä hyvänsä, se on hänelle yhtä; vaikka itse paholainen tulisi, hän ei siitä piittaa. Jumal'avita, oikein tekee sydämmen hyvää! Tuolla tulee Paris; tuolla tulee Paris; katsos: tuolla, orpana! Eikös hänkin ole komea mies? Eikös olekin? Noin vain, tuo on mainiota! Kuka se sanoi, että hän tänään tuli haavoitettuna kotiin?
Joka haluaa vehnäistä kakkua, sen täytyy odottaa jauhamista. TROILUS. Enkö minä ole odottanut? PANDARUS. Niin, jauhamista; mutta täytyy myöskin odottaa seulomista. TROILUS. Enkö ole odottanut? PANDARUS. Niin, seulomista; mutta täytyy vielä odottaa taikinan nousemista. TROILUS. Lakkaamatta olen odottanut.
PANDARUS. Aaseja, hölmöjä, moukkia! Kaunoja ja akanoita, kaunoja ja akanoita! Lientä ruoan päälle! Troiluksen silmäin edessä voisin elää ja kuolla.
TROILUS. Sua rakastan niin kirkkaan puhtaasti, Ett' iki-jumalat kai suuttuneina, Kun lempi kuumemp' on kuin rukous, Min kylmiltä he huuliltani saavat Sun multa vievät. CRESSIDA. Jumalatko kateet? PANDARUS. Ovat, ovat, sehän on liiankin selvää. CRESSIDA. Ja tottako mun täytyy Troia jättää? TROILUS. Se kauhea on totuus. CRESSIDA. Troilus myöskin? TROILUS. Troilus ja Troia.
Vain hetki malttakaa; hän kohta tulee. PANDARUS. Missä ovat kyyneleeni? Satakaa, että asettuu tämä myrsky, muuten se vie sydämmeni juurineen! CRESSIDA. Siis kreikkalaisten luo? TROILUS. Ei auta muu. CRESSIDA. Iloisiin kreikkalaisiin surun tyttö! Taas milloin tavataan? TROILUS. Mua kuule, armas: Vain uskollinen ole, CRESSIDA. Uskollinen! Niin, minäkö? Mik' inhottava luulo!
Se on mitä sievin pikku-veitikka; hengittää niin lyhyeen kuin vasta-vangittu varpunen. TROILUS. Mun poveani sama pelko ahtaa; Kuin kuumesairaan suoni sydän tykkää; Kaikk' elimetkin lakkaa toimestaan, Kuin vasallit, jotk' äkkiarvaamatta Kuninkaan katseen kohtaavat. PANDARUS. Tule, tule! Mitä tässä tarvis punastua? Häpy on imulapsi.
Oi, kuule, Pandarus, Kun sanon: "Siinä toivo meni järveen", Niin älä kysy, kuinka monta syltä Se syväss' on.
CRESSIDA. Siis sanotte samaa mitä minäkin; sillä varmaan hän ei ole Hector. PANDARUS. Ei, eikä Hectorkaan ole Troilus eräässä suhteessa. CRESSIDA. Oikein, kumpaankin nähden; hän on oma itsensä. PANDARUS. Oma itsensäkö? Ah, Troilus-parka! Jospa olisi! CRESSIDA. Se hän on. PANDARUS. Silloin menen vaikka avojaloin Intiaan. CRESSIDA. Hän ei ole Hector. PANDARUS. Omako itsensä?