Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. heinäkuuta 2025
Ja saman tuoksunsa antaa se tupakallekin, jonka se hellävaroen sytyttää. Rouheet ritisevät ja kohoavat kukkuralle. Matti painaa niitä vähän peukalollaan, kohentelee, laittelee.
Olipa lauantai-ilta loppupuolilla elokuuta. Loppuneet ovat viikon kiireiset leikkuutyöt; vasta kylpemästä tullut väki hämärässä tuvassa istuksii ja somastipa hohtaa kaikkien päällä puhtaat, valkoiset paidat. Etuakkunain ääressä miehet päätänsä sukivat, mikä luukammalla, mikä liinaharjalla, mutta karsinassa istuu naisväki ja hiuksiansa palmikoille laittelee.
Ja tämä yhteinen tunnusmerkki on se, että he kaikki tahtovat ympäristölleen esiintyä jossakin erityisessä valossa, antaa itsestään joku erityinen tekokäsitys. Nainen, joka heijastellen itseänsä peilissä laittelee pukuansa, koettaa jäljitellä määrättyä kuvaa, mikä esiintyy hänen henkisen näkönsä edessä.
»Onnistumatta; sillä taide ei mene mihinkään liittoon, ei ainakaan uskonnon kanssa.» »Minkätähden ei?» »Se menettäisi silloin molemmat elinpontensa, vapauden ja luonnon.» »Erehdys. Dogmit sitovat vapautta ja luontoa, uskonnon henki sitä ei tee. Jalostuttaa vaan ja puhdistaa, hienontaa molempia.» »Ja laittelee rajapylväitä.» »Ainoastaan siinä, missä niitä tarvitaan», hymyili John.
Ma tuota kovin pelkään; pelkään lisäks, Ett' ilon hurmaan älyni ma hukkaan, Juur' niinkuin sodassa, kun joukolla Pakoovaa vihollista ahdistetaan. PANDARUS. Hän laittelee itseään; tulee heti. Pankaa nyt koko älynne liikkeelle. Hän lentää niin punaiseksi, ja hengittää niin lyhyeen, kuin pelkäisi kummitusta. Menen häntä noutamaan.
Toinen tunto keisarilla, Syän rakas ruhtinaalla, Suosittelee Suomenmaata, Laittelee elämän etuja Taiten monella tavalla, Soisi ihmisten elävän Kaikin puolin kaunihisti, Ett'ei puutteista puhuisi, Vajautta valittaisi Suomen saaren suuri joukko.
Siitä juttelivat, kuinka paljon se ihmisjärki ajattelee ja laittelee ja mihinkä se vielä meneekin. Ja rovasti sanoi, että »kunhan se ei vain menisi yli voimainsa rimpuilemaan...» Ja reistailemaan, sanoi Matti.
Loppuneet ovat viikon kiireiset leikkuutyöt; vasta kylpemästä tullut väki istuksii hämärässä tuvassa, ja somasti hohtavat kaikkien yllä puhtaat, valkoiset paidat. Etuikkunain ääressä miehet päätänsä sukivat, mikä luukammalla, mikä liinaharjalla, mutta karsinassa istuu naisväki ja hiuksiansa palmikoille laittelee.
Hän laittelee sanansa sentähden kauniille kihermälle, johon on kunkin »lahjain» mukaan kudottu kukkasia ylevistä ajatuksista ja sointuvista sanoista.
On siihen niin somasti ripustanut vähät vaatteensa orrelle, huivinsa ja hameensa ja kirjavat nauhansa, joita laittelee huvikseen, mutta ei koskaan pue päälleen ... niinkuin morsian, vaikkei häntä milloinkaan sille retkelle puettane, mutta ties kuinka pian jo toiselle. Ettei pelottaisi, loittoni hän ensin, ryki siellä ja tuli sitten ja raotti ovea. Täälläkö sinä yhä istut etkä pane maata?
Päivän Sana
Muut Etsivät