Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. heinäkuuta 2025
Jokos Taavetin kirjat ovat pappilassa kaupunkimatkan jälkeen?" "Täällä ne vielä ovat taskussani. Missä Leena on?" "Täällä olen", vastasi Leena peräkamarista. Taavetti raotti ovea. "Kestääkö liitto? Ettei turhaa tarvitse mennä pappilaan." "Kyllä, minun puolestani", vastasi Leena. "No, ei sitte hätää", sanoi Taavetti ja painoi oven kiinni. "Odottakaa vieraat!
Emäntä raotti ovea, huutaen: »Hanna, mitä siellä kurkistelet? Tomuastia ja luuta ovat lattialla vielä, ja rovasti ajaa tuossa paikassa pihaan!» »Onko se rovasti? En minä häntä oikein tarkkaan tuntenut.» Ja nyt kiirehti Hanna kokoomaan viimeiset tomut ja juoksi sitte huoneesta pois. Emäntä meni rovasti Nurmea vastaan, joka jo oli ennättänyt pihaan.
Kun emäntä viimein työnsi tuolinsa syrjään ja nousi, tuntui se helpoitukselta. Menkää hänen luokseen, pyysi Eilert Olsen. Hän tarvitsee teitä. Toini juoksi portaita ylös ja nakutti neiti Tollin ovelle. Vastausta ei kuulunut. Silloin raotti hän ovea. Neiti Toll oli painunut oven viereen leposohvaan, ja voimakkaat nyyhkytykset vapisuttivat hänen koko ruumistaan.
Hän haki vaivoin esille paperinsa. Siinä oli osa puhdasta ja käyttämätöntä. Hän repäsi sen irti ja kirjoitti siihen yhden ainoan sanan. Sitte hän käänsi paperin kokoon ja kirjoitti päälle: Eero. Kun tohtorinna puolenpäivän aikana raotti ovea, makasi sairas hiljaa ja liikkumatta. Hän painoi siitä syystä oven kiinni eikä sitä avannut ennenkuin saattaakseen vastasaapuneet, Oskarin ja Eeron, sisään.
Mutta hetken perästä isäntä taas kyseli avainta, kun sitä ei näkynyt seinässä. Eveliina raotti tuvan ovea, huutaen äreästi: »Iiri, mihinkä aitan avaimen panit?» »Minäkö? Niin, mihinkä sen panin voi, mihinkä minun se piti paneman? Kun en nyt muista.» »He, kamarin naulaan, hae oitis, isäntä kysyy sitä.» »Voi, voi, kun en nyt muista mitään!» Iiri haki, ja Eveliina sekä piiat.
Samassa tuokiossa raotti eräs sävyisän näköinen upseeri oviverhoa, jatkaen puhettansa erään viereisessä huoneessa olevan henkilön kanssa, ja kääntyi vankiin seuraavin sanoin: Teidänkö nimenne on Bonacieux? Niin herra upseeri, sopersi kauppias, enemmän kuolleena kuin elävänä, nöyrin palvelijanne. Käykää sisään, lausui upseeri. Ja hän siirtyi sivulle, jättääksensä kauppiaalle tilaa.
Henrik nousi ja meni pois suuresta vastaanottohuoneesta. Samassa hän heti virkosi. Hän kulki Uunon korkean, valkosen salin läpi, johon oli myöskin sijoittunut muutamia herrasryhmiä, meni ja raotti ruokasalin ovea. Siellä oli kaikki jo järjestyksessä.
Kellon lähestyessä kymmentä kuului eteisestäpäin vihdoin ovenpaukahdus ja askeleita. Markus raotti oven ja ilmoitti: Luutnantti Maksiimof. Mutta mihin helvettiin ovat sitten kaikki kaksijalkaiset tänä iltana joutuneet? huusi luutnantti B. Eikö herra luutnantti siis tiedä? Tänä iltana on kutsujaiset paroni Z:llä. Saatana, en minä muistanut.
Mutta vieraitten ihmisten nähden hän aina oli hyvin tarkka ja huolekas siitä asiasta. Nytkään hän ei mitenkään saanut rauhaa muualla kuin ruokailuhuoneen oven takana. Ja ryypynottoaikoina hän aina raotti ovea, aterian alkupuolella pikkusen vaan, niin että toinen silmä ja puoli nenää näkyi päivällisvieraille, mutta sittemmin rako yhä laajeni. Kauppamies istui selin oveen eikä huomannut mitään.
Nimismies säpsähti tätä ojennetuin käsin annettua käskyä, kääntyi, ja niin hiljaa kuin mahdollista raotti oven maanviljelysneuvoksen työhuoneeseen, sitten avasi sen kokonaan, kieltäen kuitenkin menemästä sisälle. Tärisyttävä näky kohtasi rouvaa. Kirjotuspöydän kaikki laatikot olivat vedetyt ulos ja niiden sisällys levitetty mullin mallin pitkin permantoa.
Päivän Sana
Muut Etsivät