Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. heinäkuuta 2025
Kyllä kai se "parempien ihmisten" lapsia on, nuhisi Nikkarin Eveliina; hän oli, näet, kaupungissa ennen ollut palveluksessa, ja siellä saanut nähdä noita "parempia". Minä en sano mitään, mutisi kuppari-Kaisa, joka myös oli hätähätää illan kuluksi Pynnölään juossut, minä en sano mitään Paras se olisikin, myödytti isäntä.
Näin haastellen Eveliina erotti hiiren nakertaman palan Iiriä varten ja tarjosi kahvia vieraalle, joka ei oikein jaksanut mielinestettään juoda ajatellessaan pikku tyttöstä, jota hän sääli, mutta jonka hyväksi ei hänkään ollut mitään tehnyt. »Kunpa ilma selkenisi, että pääsisin kotia! Mistähän se rajusää noin äkkiä tulikaan?» »Kyllä minua kovin raukaisikin koko aamupäivän», sanoi emäntä.
Eveliina heitteli ylpeästi päätään, mutisten: »Ei ikään se niin pelkkää juurikahvia ole, kyllä se vain tavallista on, semmoista ja ehkä parempaakin kuin muualla.» Sitte meni hän pannuineen kampsuineen renkitupaan, mutta palasi heti jälleen, pyytäen isäänsä Taaven-muorin puheille. Isäntä ja Eveliina menivät molemmat, mutta emäntä jäi matamin kanssa juttelemaan.
Mutta nythän ilma jo selkenee ja minunkin täytyy lähteä, ennenkuin taas uudestaan sade tulee. Hyvästi, emäntä! Hyvästi, Eveliina, älä ole orvolle ylpeä.» »Tulen neuvottanne toimeen. Hyvästi.» Lukkarin matami läksi pois, mutta ajatteli kävellessään kotiin päin, että hän kyllä tietäisi, mitä tekisi, jos nuo lapset nyt vasta olisivat huutokaupalla.
"Minulla on yksi tuttava sairaalassa", alkoi mamseli puhumaan. "Kuka se on?" kysyi herra. "Se on yhden rikkaan miehen tytär, jolla oli kolme rusthollia. Hän on joutunut naimisensa kautta onnettomaksi ja on aivan kurjassa tilassa." "Juopon miehen sai, arvaan!" "Juopon!" "Mitä Eveliina hänelle aikoo?" "En tiedä itsekään. Kun hän nyt paranee ensin, saapa nähdä, mitä sitten hänelle puuhaan."
"Mitä sinä hupatat? kuinka täti semmoisella uskaltaa mihinkään ajaa?" vastasi herra. "Menkää nyt lapset pihaan ja viekää Elsakin mukaanne; me vähän kävelemme täällä." Elsa ja lapset läksivät. "Eveliina tulee kävelemään meidän kanssa!" sanoi herra. "Kylläpähän kävelen kaupunkiin!" "Kuinka sinä tuommoinen olet?" sanoi rouva. "
Mutta häntäpä enimmiten aina raukaisi, ja mistäpä sitä sitte tiesi, oliko ukkonen ilmassa vai ei. Rakeita ei enää tullut, mutta aina yhä sateli ja tuuli. Isäntä katseli ulos ikkunasta sanoen: »Ei tänään leikkaamisesta tule mitään. Eveliina, saat viedä väelle kahvia meidän on, näette, matami hyvä, näin leikkuuaikana tapana kahvilla kestittää väkeämme.
Molempien silmät kääntyivät juuri äsken kuolleesen ihmiseen. "Voi hyvä mamseli! Mummo on kuollut!" Mamseli seisoi vähän hämillään, eikä vastannut mitään, nyykäytti vaan vähän päätään. "Mitä, onko mummo kuollut?" kysyi Heleena sängystään toisella puolen huonetta, nousten samalla istumaan. "Mitä minun silmäni näkevät? Mamseli Eveliina täällä!" "Ai! Heleena!
"Jaa, minä opettelen emännäksi." "Mistäs sitä tiesit ruveta opettelemaan, hyvä Eveliina?" "Se tuli itsestään, se aavisti." "Laske minut edes kyökkiin! Totta se on, että vilustaa minua." "Voithan mennä kamariinkin", sanoi mamseli ja aukaisi kamarin oven. Sinne hävisivät porstuassa-juonittelijat. "Voi hyvänen aika", sanoi mummo. "Kyllä ei ole sekään hyvä, että on tavaraa.
»Hakekaa nyt vain se lapsi!» huudahti matami. »Sehän hirmuista, että tytön on täytynyt olla siellä yksin salama on ehkä hänet kuoliaaksi lyönyt. Voi lapsi parkaa!» »Miksi ei matami huutanut häntä silloin, kun kaupalla oli saisitte nyt mielin määrin häntä lellitellä», virkkoi Eveliina. »Niin, miksikä en sitä tehnyt?
Päivän Sana
Muut Etsivät