United States or Iran ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ulkohuoneiden tervaaminen ja punaaminen kyllä oli tarpeenkin, sillä se esti mätänemistä, mutta kaikista Juhanan töistä alkoi yhä selvemmin näkyä kauniisen ja siistiin taipumusta. Ja Katrinkin tähden hän niin teki, sillä Katri mielellään tahtoi kaikki sieväksi ja siistiksi, niin huoneet kuin työaseetkin. Sentähden oli Juhana vähällä ryhtyä seinäpaperienkin puuhaan.
"Kuollut, kuollut!" huusivat useammat. "Mutta meidän täytyy kiiruhtaa viemään häntä tuohon likimmäiseen taloon," sanoi vihdoin joku. Puuhaan ryhdyttiin, hankittiin jonkullainen lava, jonka päälle Matti varovaisesti nostettiin ja lähdettiin kantamaan. Sannan pää oli koko päivän ollut kipeä.
Varat häipyivät ja voitto oli huono. Sitä ihmeteltiin ja mietittiin kaikilta mahdollisilta puolilta, tehtiin laskuja, oikaistiin virheitä, muutettiin, säästettiin mutta ei. Ei lyönyt yhteen, ei käynyt voitoksi, päinvastoin. Ja siihen koko puuhaan alkoivat isännät vähitellen väsyä.
Mutta kun kerrottiin, että Arbakes oli kantaja, vakuuttautui hän yhä varmemmaksi siitä, että egyptiläinen itse oli syyllinen. Mutta se suuri ja tärkeä merkitys, mikä vanhanajan ihmisten mielestä oli kaikilla läheisen omaisen kuolemaan kohdistuvilla uskonnollisilla tavoilla, oli saanut hänetkin tähän asti uhraamaan kaiken aikansa juuri tähän puuhaan. Ah!
Vieläpä koetti kylän kauppamies pitää puhettakin, aivan kuin ylhäisten häissä, mutta pahaksi onneksi rupesi siihen puuhaan niin kovin myöhään, että kieli ja sääret olivat ennättäneet pehmitä liiaksi. Puoli kymmentä kertaa hän lykkäsi kieleltään »arvoisat» sanan päätä ulos, mutta se palautui aina puolitiestä takaisin. Puheenpito loppui siihen ja puhuja painui penkille.
Koko Vaasassa oli ainoastaan yksi talo, joka ei näyttänyt ottavan osaa tähän yleiseen puuhaan, ja se tapahtui siitä syystä, että toinen kuningas tavallaan oli yhtä hyvä kuin toinenkin. Vanha valtiopäivämies Lauri Larsson, tavallisesti porvariskuninkaaksi nimitetty, täytti tänään kuudennenyhdeksättä ikävuotensa. Hänen syntymäpäiväänsä oli lukuisa suku aina viettänyt suurin juhlallisuuksin.
Marin lempeys ylensi häntä monta vertaa enemmän kuin torat olisivat tehneet: ja hän teki ikuisen päätöksen, ettei hän enää koskaan sanoisi vaimoansa vastaan eikä ryhtyisi mihinkään puuhaan, jota Mari ei hyväksyisi. Hän myönsi nyt itsellensä, että jos hän ei olisi mennyt kilpa-ajoihin, niin ei tämä ikävä tapaus olisi kohdannut. "Minä en ikänä mene kilpa-ajoihin," lausui Severin hetken perästä.
ELVIRA. Olkaa niin hyvä, rouva insenöörskä, suvaitkaatte käydä tänne kamariin. Kahvi joutuu paikalla ja jo Stellakin luultavasti pian saapuu kotia. ROUVA TELJE. Ei mihinkään puuhaan minun tähteni, rouva Klimmi, minä pyydän. Olen juonut kahvia; mutta jos saisin nähdä niitä pitsiä, olisin hyvin iloinen. ELVIRA. Olkaa niin hyvä, tänne näin!
Eihän tuommoista enkelin sielua saata kiduttaa, kun äiti on kuolemaisillaan. Muut tekevät niin, että jättävät pienokaisen, eivät ruoki sitä, johon se sitten kuihtuu, mutta minä ajattelin että parempi on kun vähän puuhaan ja lähetän sen kasvatuslaitokseen. Kun rahojakin oli, niin toimitimme sen sinne. Olikos numeroa? Oli numerokin, mutta lapsi kuoli samassa.
Mutta tässä tilaisuudessa Ludvig rupesi puuhaan hankkiakseen tavallista parempaa viiniä; »sillä», sanoi hän, »tuo vanha herra on suuri veitikka, ja vaikka hän aina saarnaa meille kohtuutta, niin eipä hän itse, juotuansa kuninkaan pöydässä niin paljon kuin vain rehellisellä tavalla voi saada kynsiinsä, laiminlyö ainoatakaan sopivaa tilaisuutta, jolloin voi viinipullon ääressä kuluttaa iltansa.