Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. heinäkuuta 2025
REGAN. Hyväinen taivas! Samaa mullenkin Kai toivotte, kun paha pää saa vallan. LEAR. En, Regan, sua en sadattele koskaan. Kovuuteen ei sun hellä luontos taivu. Tulinen häll' on katse; sun vaan lientää, Ei lainkaan polta. Sinä multa hauskuutt' Et kadehdi, supista seuruuttani, Pikaista sanaa suo, vie leipää suusta, Ja telje oveas, kun sisään tahdon.
Se rusahti, mutta sen takana oli telje, vankka kuin kallio. »Hyvä on», sanoi hän painokkaasti, »että ilmasivat äänensä. Ehkä minä vuorostani toivotan heille hyväähuomenta!» »Voi, voi!» vaikeroi tyttö. »Nyt sen saavat kaikki tietää, emmekä me pääse täältä poiskaan.» »Ole huoletta! Jos he kykenevät oven telkeemään, niin kykenen minä vaikka hirren seinästä kiskomaan!»
ELVIRA. Se tuotetaan suoraan Pariisista von Marschen tehtaasta. Eihän sitä täällä kukaan osaa valmistaa niinkuin Stella tahtoo. ROUVA TELJE. Valkonen luultavasti? Tietysti ja komea, sen minä tohdin vakuuttaa.
ROUVA TELJE (tulee). Suokaatte anteeksi, en nyt malta enään odottaa. Lyhyet päivät nähkääs! Kiitos niistä villakutouksista, jotka Stella lähetti, ne olivat niin oivallisesti tehdyt! Jos Stella voisi käydä iltapäivällä tuomassa niitä pitsiä kotiini, olisin minä hyvin iloinen! Tuossa on hänelle rahat kutouksista.
Stella on pitänyt semmoista kiirettä, ei ole joutanut paljon nukkumaankaan ihan on nääntymässä poloinen. ROUVA TELJE. No kelläs nyt ei olisi kiireitä! Näin joulun edellä! Meidänkin talossa on parhaillaan insenöörillä omat apulaisensa, minulla sitte, paitsi piikoja, toinen päiväläinen kutoo mattokangasta, toinen leipoo joululeivoksia. Ja kova on kiire ihan jok'ainoalla.
Hyvänen aika! Tulee mies meren takainen, ei tule turpehen alainen. Tervetuloa, rouva Telje! ROUVA TELJE. Ei olisi minulla aikaa viipyä ollenkaan! Sivumennen minä vaan pistäysin katsomaan, mitenkä Stelia edistyy pitsieni kanssa. Tahtoisin niitä lahjoittaa joulupukin kuletettaviksi. ELVIRA. Rouva insenöörskä on nyt niin hyvä käy sisään vaan.
RACHEL. Kadotuksen kurimus hänen nielee, ellen telje hänen tietänsä. MARIAMNE. Sitä et voi hänen riehetessaan näin hurjasti. RACHEL. Onpa hän muuttunut. Hän, joka ennen oli sievä ja kaino nuorukainen, hän raivoo nyt kuin rutto, luoden ympärillensä murhetta ja valitusta. Hän tahraa kielensä lauseilla, jotka jäädyttävällä väristyksellä kohottavat hiuksemme pystyyn. Mitä sanoi hän?
Emme muuten mitenkään ennätä laittaa morsiusvaatteita kuntoon! Niin on paljon tehtävää! Kaikki on alusta alkain ommeltava ja kudottava! Siihen minäkin ennätän laitattaa mustan silkkileninkini kuntoon. Siihen täytyy vielä noin parikymmentä kyynärätä tuottaa kangasta ulkomailta. Ei täällä semmoista saa mistään. ROUVA TELJE. Kukas ompelee Stellan morsiusleningin?
Nyt vaan tuumataan, miten ne parhaiten jakoon saadaan. Oi kuinka saamme hauskan joulun! ELVIRA. Tietysti hauskan! Puista ja jauhoista on huoli pidetty! Insenöörskä Telje kävi täällä, pitsiänsä valmiiksi tahtoi. STELLA. Ja minä olisin niin mielelläni sulholleni laittanut jotain joululahjaksi. Mutta aikaa, jota on olevinaan enin, sitä on minulla kaikkein vähin.
"Niin oikein", vastasi muuan seppä; "ei mikään telje eikä lukko saa nyt estää meitä pääsemästä kuninkaan puheille ei mikään munkki eikä messu san meitä nyt luopumaan päätöksestämme. Ei ole koskaan yksikään seppä taitavammin kuin hän kilkuttanut alaisinta!" "Dominikolais-luostariin! Dominikolais-luostariin!" huusi koko kansanjoukko. "Malttakaa mielenne, naapurit", kehoitti toinen porvari.
Päivän Sana
Muut Etsivät