United States or Guam ? Vote for the TOP Country of the Week !
LEONORA. Mit' tapahtunut on? Sua, rakas Tasso, niin kiihkos, epäluulos sokaisiko? Kuin tapahtui se? Hämmästyneet oomme me kaikki. Ja sun luontos lempeä, sun suopeutesi, ja sun nopsa katsees, sun älys oikea, mi kullekin suo oman osansa, sun tasamieles, mi kestää, mitä tyynnä kestämään pian oppii jalo, harvoin turhamainen, sun viisautes, mi kieltäs hallitsi? sua, kallis ystävä, nyt tuskin tunnen.
Nyt yöst' on aika kummitusten; haudat Nyt haukottaa, ja myrkkyns' itse horna Luo maailman. Nyt voisin juoda kuumaa verta Ja tehdä hirmutöitä, joita päivä Kavahtain katsois. Vait! Nyt äidin luo. Oi sydän, muista luontos! Neeron mieltä Poveeni lujaan älä koskaan päästä. Julm' olla tahdon, mut en luonnoton; Ma tikareita haastan, vaan en käytä. Näin mielen, kielen teeskennellä täytyy.
Kun oot siellä laulellunna, Lennä joukkoon ystäväin; Kun oot maalles joutununna, Riemuitse ja laula näin: Kallis maani! lauluin sulle Kauniimmasti soikohon; Ihanamp' on luontos mulle, Täällä niinkun taivas on. Toivo. Poika lempens vaihtanunna Oli maansa rakkauteen, Vaikk' ol' lempens rukoillunna Häntä jäämään autuuteen.
Vai eikö kieltons ole sulle kallis Kun sanansa ei satu sydämmeesi? Sun luontos, ennen hellä, mulle rakas, Ei kiveksi nyt liene kovettunut. Viholliselle näet koston-unta, Vaan muista ett' on sekin kiivas kosto, Mi vanhempainsa kohtaa kieltäjän! Oi äitini, en voi nyt sua kieltää! Siis täydyn noutaa isän vaatimusta. Vaan kuinka intoni voin sammuttaa?
Voi! nyt mua vaivaa kova tauti, Vuoteellani makaan sairaana, Täss' en luonnon ihanuutta nauti, Mitä muut nyt nauttii riemuisna. Toiset riemuitsevat, voi, mun Luojain! Kun sun luontos päilyy, tanssii, soi; Mutta kolkko, suruinen on suojain, Sydämeen se tuskan tulen toi. Täss' en näe muuta senkun öitä, On kun haudassa jo oisin nyt. Mutta miksi moitin Luojan töitä? Mua ei hän ole hyljännyt.
REGAN. Hyväinen taivas! Samaa mullenkin Kai toivotte, kun paha pää saa vallan. LEAR. En, Regan, sua en sadattele koskaan. Kovuuteen ei sun hellä luontos taivu. Tulinen häll' on katse; sun vaan lientää, Ei lainkaan polta. Sinä multa hauskuutt' Et kadehdi, supista seuruuttani, Pikaista sanaa suo, vie leipää suusta, Ja telje oveas, kun sisään tahdon.
Mutta koe toki kerran vielä jännittää sun luontos ja elä istu siinä vääränä kuin suutari. TOMMI. Kuin Jerusalmin suutari, niin huokaen kuoleman perään. ARISTARKUS. Vaan viisi tuntia on jälellä. TOMMI. Oi piina! Minä en kestä tätä. Ilma, jota hengitän, on vimmatun ohkanen ja hieno, ja mauton kuin vesi. Ja niin on koko elämä. ANTON. Minä taasen tuskin taidan hengittää.
Voi Herra! Kuinka moinen mies Kaikk' aattelee ja kaikki ties! Hänen eessään seison häveten Ja vastaan vainen jaa tai en. Oon tuhma tyttö parka mie; Miks' minuun mieltynyt hän lie? Metsä ja vuorenluola. Ylhäinen henki, annoit mulle kaikki, Mit' anoelin: oot mulle näyttänyt Sä kasvos leimuvaiset; etkä suotta, sillä Soit suuren luontos mulle valtakunnaks, Soit voimaa tutaksein ja nauttiaksein tuota.
Ja katsokaat, tytöt, ettei puutu pojilta olvi siellä ulkona. No, Jaakko, mille tuntuu sulle tämä päivä? JAAKKO. Hääpäiväksi se tuntuu, isäntä; mieleni iloitsee. KARRI. Ja aina toki sama vakaa mies. Mutta tunnenpa luontos. Tämän karhean kamaran alla asuu toista kuin luulis. Mutta minä sanon sinulle: syy on sinulla iloita, saatpa oivan vaimon. JAAKKO. Minä toivon niin. KARRI. Oivan vaimon!
Kun sitten päissään nukkuvat kuin kuolleet Elukan-untaan, mitä emme silloin Vois vartijattomalle Duncanille Me kahden tehdä? Mist' ei silloin syyttää Vois juopuneita passareita, joiden Viaksi tämä suuri murha pannaan? MACBETH. Vain poikia sa siitä! Uljas luontos Ei muuta luoda voi kuin miehenpuolta.