United States or Macao ? Vote for the TOP Country of the Week !
En kylmäst' ihmetellen saanut siellä käydä; Vaan silmätä mun soit sen sieluhun Syvälti, niinkuin ystäväisen rintaan. Ja eläväisten sarjat saattelet Mun sivutsen', suot tuta veljiäin Vesissä, ilmass', öisen viidan hiljakossa.
Soit anteeksi, mit' ajattelematta sun edessäs mä rikoin uhkamielin; sait sovintoon sa vastustajani, mun sallit jonkun aikaa poissa olla sun luotasi, ja lupaat suosiosi viel' ylevästi mulle säilyttää. Nyt täysin luottavaisna lähden täältä ja hiljaa toivon, että lomahetket mun näistä vaivoistani kirvoittavat.
Me olimme toisaalla, jossa ei myöskään ollut aivan kylmä, vastasi Porthos vääntäen viiksensä tavanmukaisiin kippuroihin. Hiljaa, sanoi Athos. Ahaa, vastasi d'Artagnan, joka tajusi muskettisoturin hienon kulmanrypistyksen, täällä on siis myös jotakin tapahtunut. Aramis, sanoi Athos, sinä söit toissa päivänä aamiaista Parpaillot'in ravintolassa, luullakseni? Kyllä. Millaista siellä on?
»Kun tanssijat alkoivat hengästyä, näytin leipämöykkyjä, joita oli kasassa uunin luona, ja pistin sormet suuhuni, ikäänkuin tavoitellen nälissäni omia käsiäni. Venäläiset ymmärsivät ja antoivat minulle suuren kimpaleen leipää.» »Ja sinä söit kuin susi.» »Minä yritin syödä, mutta silloin tuli eräs upseeri ja kysyi, mikä minä olin miehiäni.
Jotta lukija oppisi ne tuntemaan, tahdomme tähän liittää muutamia otteita siitä kirjeestä, jonka hän vähän ennen lähtöänsä sotatantereelle kirjoitti äidillensä. "Sitte pyydän kiittää sinua, rakas äitini, siitä ettäs soit minun itse valita elatus-ammattini, sillä ilman tätä sinun lupaustasi en olisi voinut tehdä nyt puheena olevaa päätöstä.
Mutta mulle hengen soit, elonsa kun hän sai sulta! Tämä elo vietiin multa ... ja sa sentään kaikki voit! Vait! soi soitot, helkkyy huilut harppuin, luutuin säveliin; suuri keltakuu se hymyy kaihoisasti Bosporiin. Kautta kuudanhymyn liukuu serenaadin venhe tuo; harppuin, huiluin helkkehestä kumpuu vieno itkuvuo.
Petit vaivainen valasi, söit kuin koira kunniasi. RISTO. Valehtelee, hi, hi, hi. Voi, peijakas, kuinka hän osaakin omiansa panna. JOHANNA. Ja sitä sinä vain naurat, Risto. Valehtelenko minä? Katso minua suoraan silmiin ja sano vielä kerran se sana, jos voit. JOHANNA. Voithan sinä, Risto! Joutuu sitä johonkin tässä maailmassa, minkä sittapörrö seipääseen. Tee, niinkuin hän käskee, Risto.
TITUS. Sinäkin, Marcus, iskit arvooni: Söit noiden poikain kanssa kunniaani. Olette vihamiehiäni kaikin; Pois! Kyllänsä jo teistä vanhus saikin. MARCUS. Hän houreissaan on aivan; tulkaa pois! QVINTUS. En minä, kunnes Mucius haudataan. MARCUS. Veli, sen nimen kautta luonto pyytää, QVINTUS. Isä, sen nimen kautta luonto puhuu, TITUS. Vait sinä, muut jos tahtoo mitään voittaa!
Mä vapisen, Kun katselen, Kuin syntejä on mulla; Jos vaikka kuinka tahdon, en Voi lohdutetuks tulla. Ne kirjassas On muistossas Jokainen järjestänsä. Mua armahda, oi Herra! Kenenkä saan Mä auttamaan Nyt tässä tuskassani? Ah! Surkeus Ja ahdistus Sydäntä sangen vaivaa. Mua armahda, oi Herra! Oi, Isäni, Sä Poikasi Soit edestäni kuolla.
Minäkö murtaisin ainoatakaan noista hennoista kukkaisista, joita sinä, alttarille mennessäsi, sidot mustiin kiharoihisi?... Oi, ei koskaan, ei koskaan! Loistakoon sinulle taivas kirkkaana! Iloinen ja häiritsemätön olkoon suloinen hymyilysi! Ollos siunattu siitä onnellisesta ja suloisesta hetkestä, minkä sinä soit toiselle, yksittäiselle ja kiitolliselle sydämelle!