United States or Japan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sua kiitän mä Luojani armollinen, kun annoit sa kodin hyvän, soit äidin niin hellän ja herttaisen ja taaton niin tarmoa syvän, kun annoit sa myös pari ystävää ja ne hyvää, en pyydä mä enempää, ja annoit sa armahan isäinmaan, jota kyntää ja rakastaa.
Sa lähde tulit uumenista maan, miss' ovat pimeys ja paine vaan, maan kylmän veren huulilleni toit, maan lapseks itsein tuntea sa soit. Niin kadotessa kukkain, tähtien, ma muistin, muistin: olin ihminen! ELEGIA Y
Lupaa se! tiesithän Sieluuni haastaa, Jotta voin hunnun Lemmestä raastaa, Laulaa sen pyhyyttä, Ilkkuin sen saastaa! Kiitos, ma tunsin Mielesi alaa, Aavistin kyyneles, Itketyt salaa, Haavaas kun koitti he Myrkkyä valaa! Kiitos, kun nostaa Henkeni koit sa! Milloin ma murruin, Hoivasi toit sa, Vikani kaikki Anteeksi soit sa. Sain kiinni jo touvista mastopuun.
Tuli suuresta seurasta parhaillaan mies, hiljainen oppinut, kotiaan. Joku kysäsi: »Miten miellytti teitä?» »Jos kirjoja ois he, en lukisi heitä.» Sa kanna kuormas niinkuin voit ja salaa surusi visuimmin. Jos osankin ystävälles soit, saat kohta tusinan takaisin. Ilomiellä heitä opettaisi, jollei kohta he mestareiksi saisi.
Armait' auta pienoisia, Jotka hoitohomme soit! Auta, Herra, armon Herra! Lievitä ja paranna! Tai jos toisin tahdot, voimaa Anna tahtoos taipua! KEV
"Herra Jesus!" hän jatkoi, "etkö sinä itse ollut se, joka näin toit minun silmäini eteen tämän ilmestyksen, joka soit minun korvani kuulla tämän äänen? Tulin kohta miettineeksi: kun kaikki toverini ovat kaatuneet, jos yksin vaan olen elossa, jos en enää voi mitään, en mitään muuta kuin kuolla, ... kuolla tai paeta ... minä pakenen!... Voi! se ei koskenutkaan yksin Katariinaa.
Sinä, jota ei kuolema tapaa, sinä ääretön, pohjaton, vapaa, sinä, jonka on pitkäisen nuolet, oi, näe toki poikasi huolet! Olen syntyä Sun sekä juurta, ikihengen heimoa suurta, ja sen luomisen mahtavan innostuksen, jota itse sa tunsit, kun maailman loit, sen tunnen ma myös sekä uskalluksen, min suuria toimia varten soit.
Siell' istuvi kuolleen ruotto Ja inuvi laulelon: "Sa lupasit tanssihin tulla, Mut sanas söit sa vaan, Nyt hautausmaalla on tanssit, Käy kanssain tanssimaan." Se neitosen hurjaksi hurmaa Ja ulos houkuttaa; Hän seuravi haamua; laulain Tää e'ellä tallustaa. Tää vinkuu ja tanssii ja hyppii Ja luitaan kurikoi, Ja nyökkivi ruottoansa. Kuu kaihaan valon loi.
Mitä vastaisin minä Herralleni silloin, kun Hän kysyisi: Perttu Kähkönen, miksi söit sanasi, vaikka hinkalosi ja aittasi olivat pakahtua viljan kyllyydestä? Mitä vastaisin silloin Hänelle?
Me emme liioin kerskuko, sanomme kumminkin: muu Suomi, ellös ilkkuko, jos meill' on hoikka kukkaro, jos köyhiks' keksittiin. Useinpa pelto kultainen se sulla kellerti, kuin meidän vaivan, viljehen kumohon löi vihoillinen ja poltti tuhkaksi. Ja monta kertaa sattui niin, kuin meitä vainot löit, kuin vaimot, lapset kaadettiin ja miehet sortui sotihin, sä rauhan leipää söit.