United States or Saint Helena, Ascension, and Tristan da Cunha ? Vote for the TOP Country of the Week !
No niin, tänä iltana suostui Nelma lähtemään metsään. Antoi Kukkelmanin tallustaa perästään. Sakris oli entistä onnellisempi. Kiireesti yli louhien kompuroiden ja hengästyneenä koetti hän joutua yhtä nopeasti kuin Nelma ... tuonne siimeisten norojen kätköön, jossa lemusi suopursuilta. Kaukaa heidän takaansa kuului kylästä iloisia ihmisääniä ja sirmakkain soittoa.
Siinä kuraisee hän paulansa ja antaa sen tuhma-Jussin tallustaa sitä jälehmäänsä, että se tässä kohti on sanonut vähän liika paljon, tuossa kohti vähän liika vähän, tai että se on, Jumala ties mitenkä päähän pistäen, jättänyt jonkun niksin mainitsematta, ja hyvinkin vielä on tullut miten kuten hätäytyneeksi, niin, kas, silloin sitä ollaan oikealla tolalla!
Tuo tien alituinen kiemurteleminen on luultavasti syynä siihen, että vieraan tulo Smithin Pocket'iin tavallisesti tuntuu sangen hankalalta. Matkustaja, joka varsin vakaasti luottaa itseensä ja astuu vaunuista "diligence"-konttorin edustalle, voi helposti tallustaa kaupungista suoraan maalle, pettyvissään luullen, että kaupunki on vallan toisella kulmalla.
Ja joskus, kun metsässä kulkiessani tulen leveän nevan rantaan, kun jalka painuu joka askeleelta sammaleen keskipolveen asti, aurinko paahtaa ja minun on pakko tallustaa nevan poikki, silloin nousee mieleeni halu saada omistaa jo nyt Stålhahnen salaisuus, etteivät jalkani painuisi syvemmälle kuin hänen jalkansa Afrikan hiekka-aavikossa.
Muita läheisiä tuttuja ei Sakriksella paljon ollutkaan; ainoastaan etäisempiä ... mutta ne asuivat loitolla Sakriksen mörskästä ... hän ei olisi jaksanut tallustaa heidän luokseen, eikä varsin voinutkaan, kun ei vakituisesti niissä käynyt.
Armollinen rouva lähetti eilen illalla sanan, että hänelle aamuksi piti hankkia metsä-kauris, vaan minä nyt en jaksa tallustaa metsään". "Enkä minä", vastasi Jussi, jolle asian oikea laita vähittäin selveni. "Onneasi pitää sinun kuitenkin koettaa, pikku vävyni!"
KONRAD. Pyhästi siis lupaatte, mun herrani? HERMAN. Sen olen jo luvannut, ukko. KONRAD. Minä kiitän. HERMAN. Jos hän tulis, Konrad ilonen, mitä enkö antais minä! KONRAD. Ellei hän tule, pääni annan minä! TAAVETTI. Herra Fokas on tulossa. SELMA. Olkam valmiit! Hän onko jo läsnä? TAAVETTI. Eipä vallan. Tuolla niittukujalla hän tallustaa. HERMAN. Mutta kas sinä! TAAVETTI. Minä, herra?
Mutta sakein huuru haihtui päästä raikkaassa, kylmässä ilmassa, tajunta palasi vähitellen juopuneen mieleen, selvää järkeä pilkisti pikkuisen samean hämärän keskitse. Pistipä mieleen ajatus, että taasko hän täällä yksin yösydännä päissään tallustaa autiolla kadulla, taasko on juotuna viikon palkka, taasko ovat tärvättynä hyvät aikomukset, taasko on voittanut himo miehen.
Huolettomana käyskentelee kujasilla talon kuusitoista vuotias poika, joka nyt on kotiluonnon helmassa uusia voimia koulutyöhönsä hankkimassa. Hatuttapäin, paljain jaloin tallustaa hän eteenpäin, taivaalla hyöriviä lintuja katsellen. Vuorotellen nousevat ja taasen maahan painuvat hänen jalkansa aivan kuin olisi joku outo voima pannut hänet tuohon pää pystyssä astumaan.
Kokoonkutsuttu miehistö siis lähetettiin taas ruoduillensa ja sai jälleen kevään pahimman kelirikon aikana tallustaa 15 20 penikulmaa jäillä ja lumisohjussa. Tänään oli majuri päästänyt kotiin kokoontuneet ratsumiehensä ja palasi nyt melkoista keveämmällä mielellä. Miehistö oli tietysti kovaa kokenut Käkisalmen retkellä, mutta ne, jotka olivat kestäneet talven kurjuutta olivat reippaalla mielellä.