Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. kesäkuuta 2025
Hymy levisi hänen huulillensa, kyynelkasteen kadotessa hänen silmistään, kun hän sanoi: "Me olemme nyt kuitit, nuori mies! Tässä jätän minä teille aarteen, joka olisi ansainnut vieläkin yhden taistelun. Blasius-ukko, kunnon ystäväni, suostuu varmaankin teidän onneenne, jonka minä toivon tulevan niin ihanaksi, kuin täällä maan päällä on mahdollista.
Stanleyn viittauksesta nostettiin ankkurit laivaan ja kolmikulmaiset purjeet viritettiin, ja pian oli iltatuuli vienyt laivan kauas merelle maan kadotessa etäisyyteen udun tapaisena. Retkikunta tunkee Afrikkaan. Marraskuun 13 päivänä saapui Stanley Afrikan rannalla olevaan Bagamayoon. Täällä oli hänellä jo ensimmäinen vastoinkäyminen.
Hän puri hampaitansa kiukusta ja harmista, rientäessään pihan yli portille. "Herra Markus, katsokaa että pääsette sateen suojaan!" huudahti amtmanni hänen jälkeensä piipullansa osoittaen taivasta kohti, auringon juuri täydellisesti kadotessa synkkien pilvien taakse.
Luulimme auringon kadotessa tulitukset jo loppuvan; mutta samassa taasen räjähti linnan tornista raketti ilmaan ja sen lähtöpaikkaan ilmaantui sininen tuli. Se suureni suurenemistaan ja rupesi tekemään ihmeellisiä kiertokulkuja ja kiemuroita. Sinisen tulen keskellä ilmestyi vanha, pitkä, valkopartainen, vääräniskainen ukko, kantaen vanhaa vuosilukua sylissään.
Mutta silloin parhaimman kahakan aikana karahti meidän aluksemme vedenalaiselle kalliolle ja siinä me sitten olimme kuin naulatut, vihollisten purjehtiessa tiehensä ja kadotessa näkyvistämme. Vasta illalla saimme aluksemme irti kiveltä ja ankkuroimme lähimmän saaren suojaan.
Kyllä minäkin olen pitävä häntä silmällä", kuiskasi hän minulle etuhuoneessa sinisen samettipuvun kadotessa rappusissa. Kovin alakuloisena laskin alhaalla pienen kukkaroni pöydälle. Palkinnoksi sain suutelon sekä vakuutuksen, että "kaikki pienet uhraukseni" kaikissa tapauksissa vähän ajan kuluttua tulisivat maksetuiksi tuhat vertaa runsaammin.
Sillä niinkuin aina ennenkin, syksyhämärän laskeutuessa maahan, metsäin kadotessa sumuiseen usvaan, pihan pimetessä, niinkuin aina ennenkin oli rauhallinen lamppu syttynyt maanviljelysneuvoksen pehmytmattoisessa työhuoneessa ja erottanut huoneen pihan kosteitten sumujen keskellä lämpimäksi kotirauhaksi.
Sa lähde tulit uumenista maan, miss' ovat pimeys ja paine vaan, maan kylmän veren huulilleni toit, maan lapseks itsein tuntea sa soit. Niin kadotessa kukkain, tähtien, ma muistin, muistin: olin ihminen! ELEGIA Y
Päivän Sana
Muut Etsivät