Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. kesäkuuta 2025
Se oli tyttö; sillä oli valkoinen päähine ja luultavasti se ei häntä nähnyt, sillä kuultuaan huudon: "odotapas vähän!" säpsähti se ja katsahti hämmästyen taaksensa, mutta pakeni taas linnun nopeudella ja katosi usvaan. Vaikka tyttö niin nopeasti vilahtikin hänen ohitsensa, oli Bertelsköld kuitenkin suureksi kummastuksekseen luullut tuntevansa hänen piirteensä.
Sakki istui rehtorin viereen, ja hänen silmänsä katsoivat uneksien kauas etäisyyteen. Tuo aava näkö-ala tuntui hänestä kovin suurenmoiselta, ja hänen mieleensä syntyi monenmoisia ajatuksia, epäselviä tulevaisuuden kuvia, jotka vielä olivat ikään kuin usvaan verhoittuina.
Mutta ollen kykenemätön selviytymään tässä asiassa hän menetteli nytkin niinkuin menetteli aina: karkoitti luotansa nämä muistot ja koetti peittää ne huonon elämän omituiseen usvaan; juuri näin hän menetteli nytkin.
Tarmoa rintaan loi, kera vierell' itsekin seisoi turvana, raskast' estääkseen tuhokohlua kuolon, usvaan verhoutui, nojaellen tammea vasten.
Tämän tapauksen jäljestä kuihtui Anna nopeammin kuin ennen, vähän ajan kuluttua ei hän enää voinut edes horjua entiseen tapaansa istumaan tuvan ulkopuolelle, katsellaksensa Tunturijärvelle, kun iltasumu tummekuvana leijui veden pinnan yläpuolella ja viimein katosi usvaan, joka pilvenä seisoi kosken päällä; tämä tummekuva oli se, jonka Anna oli nimittänyt veden neidoksi ja tälle hän oli laulunsa sovittanut.
Kurjet vaakkuvat suota pitkin, kiertävät sitä kohoten vähän korkeammalle, yhä kirkuen ja kadoten viimein usvaan. Vielä kauan sen jälkeen, kun ne ovat menneet, kuuluu niiden huuto, ensin loittonemistaan loitoten, sitten taas niinkuin yhdestä kohti. Se kuuluu pitkin päivää silloin tällöin. Ne ovat yhä kuin meille vihoissaan, niinkuin toruisivat.
Sillä niinkuin aina ennenkin, syksyhämärän laskeutuessa maahan, metsäin kadotessa sumuiseen usvaan, pihan pimetessä, niinkuin aina ennenkin oli rauhallinen lamppu syttynyt maanviljelysneuvoksen pehmytmattoisessa työhuoneessa ja erottanut huoneen pihan kosteitten sumujen keskellä lämpimäksi kotirauhaksi.
Ja nuoli, mikä poisti tuntehet Nuo taivahaiset, ylpeyteni On äänetöin ja himot liekkiset, Kuin usvaan kietoo raukan syömeni Saisinko vielä lapsiajan armaan, En päästäisi, vaan pitäisin sen varmaan! Iidalle. Kellä onni oiva oisi, Jollei onnen enkelillä, Kelle Luoja lahjans' soisi, Toist' ei näillä kuuluvilla, Jonka toivois onnekkaaksi, Niin kuin Iida, onnen lapsi!
Kirkas hopeasade tihkusi ylös koskesta, johon kuu loisti niin kolkosti, tyynesti kuvastaen hopeakehänsä tuohon ylös kohoavaan usvaan; mutta pian kulki vene nuolen nopeudella, pitkin Norenjärven tyyntä pintaa myöten ja laski Nordhallin kylän rantaan; molemmat rakastavaiset astuivat veneestä maalle. "Hyvää yötä, Signe!" lausui Juho.
Kello kolmen ja neljän vaiheella seuraavana aamuna leiri oli jalkeilla sodan ensi näytöksen esirippu oli nousemaisillaan. Kurkistin ulos telttani oviaukosta ja havaitsin että virran kohta oli taajaan usvaan peittynyt, joka verhosi vastapäätä olevan rannikon tykkönään näkyvistäni.
Päivän Sana
Muut Etsivät