Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. heinäkuuta 2025
Raskast' ennen meist' ei turmion kättä hän käännä, kuin tytär ilman lunnait' on isän luo sulosilmä jälleen viety ja myös pyhät saanut suostutusuhrit haltia Khrysan. Niin viha ankara ehkäpä viihtyy." Virkki ja jälleen istuutui. Puhumaanpa nyt astui sankari, kansain pää, Agamemnon, Atreun poika, tuimana; mielen synkenneen viha kuohuva täytti, silmät liekkejä tuiskivat kuin tuli leimuavainen.
Vaivojansa vaimennella, Koito, tässä ko'etan; Vuoteen luota vuoteen luokse Syksy-yössä va'ellan. Raskast' on se, raskast' on se, Valitukset voi, ne soi! Auttaa tahtoisin, mut seison Voimatonna ah, en voi! Auttaa, tahtoisin, mut turha Tahto, toivomus on tuo. Korke'uteen huokaella Hiljaa vain voin Herran luo: Herra, Herra, armon Herra! Auta Sinä Sinä voit!
Teidän Armonne, Ma vannon... Puolin sydämin sä vannot Ja puoleks polvillas ja puolin mielin. Mun armoni sä hylkäsit. En luota Ma lupauksiin. Mestauslavan luona Tapaamme toisemme. Jää hyvästi! Nyt Daniel Hjortin luo. Mua seuraa, Scheel! Siis kuolema! Vaan unta haihtuvaa Ol' eloni, ja jälkeä en yhtään Ma jätä maailmaan. Oi, raskast' on, Niin raskasta on sentään nuorna kuolla! Seitsemäs kohtaus.
Tarmoa rintaan loi, kera vierell' itsekin seisoi turvana, raskast' estääkseen tuhokohlua kuolon, usvaan verhoutui, nojaellen tammea vasten.
Othellon kasvoissa ma sielun näin, Ja hänen maineelleen ja urhoudelleen Pyhitin onneni ja sydämeni. Jos minä, hyvät herrat, rauhan koina Kodissa oljeksin, kun hän käy sotaan, Jään lemmen juhlatapoja ma vaille Ja armaan poissa-olless' aikaa raskast' Elellä saan. Mun suokaa mennä mukaan. OTHELLO. Ma pyydän, myöntykää! Hän tahtons' saakoon.
LEONORA. Vain näön vuoksi; hänet suojaat niin. PRINSESSA. Ei veljeni suo siihen suostumustaan. LEONORA. Hän myöntyy kyllä syymme kuultuaan. PRINSESSA. Niin raskast' ystävässään karkoittaa on itsensä. LEONORA. Hän pelastuuhan kauttas. PRINSESSA. Sit' aietta en puolla sanallani. LEONORA. Siis vielä pahempaa sa varro pahaa. PRINSESSA. Mua vaivaat, vaikk' et tiedä, hyödytätkö.
Nyt etseissä taattoa taivaista Kuten tein minä ennen lassa Hetikohta on kohtalo vaivaista Mua ilkkuen pilkkaamassa. Ja turhaan lempeetä silmääs sun Nyt etsivi huokaava henki, Ijäisyyden mustaksi kuiluks kun On tiede jo muuttanut senki. Voi kuinka se sentään raskast' on Ero tehdä kaikesta siitä, Mikä lassa on onnemme talveton Ja kun kenkään tuosta ei kiitä.
BOLINGBROKE. Sen vannon. NORFOLK. Minä myös sen täyttää tahdon. BOLINGBROKE. Norfolk, mikäli vihamiehen sopii: Jos kuningas ois suonut, ilmaa harhais Jo meistä toisen sielu pakosalla Hauraasta tästä lihahaudastaan, Kuin liha tää nyt pakosall' on maastaan; Petokses myönnä ennen lähtöäsi; On pitkä sulla matka, älä mukaan Vain syypään sielun raskast' ota takkaa.
Ja turhaan lempeetä silmääs sun nyt etsivi huokaava henki, ijäisyyden mustaksi kuiluks kun on tiede jo muuttanut senki. Voi kuinka se sentään raskast' on ero tehdä kaikesta siitä, mikä lassa on onnemme talveton ja kun kenkään tuosta ei kiitä. Omatunto mun sentään palkitsee ja siinäpä kyllin on mulle, vaikka maailma tuhma mun tuomitsee, kaikk' uhraan, totuus, mä sulle!
Oi, hyödyks ett' tulta Mun kynttiläss' ois, Ett' turhiin ei multa Elo rientäisi pois! Kun voisin ees loistaa, Kuni kynttilä tuo, Mi pimeyttä poistaa Ja valoa luo! Kun sitten mun kerran Tulis sammua pois, Ero täält' eteen Herran Niin raskast' ei ois! Kuni kynttilä pieni, Mä sammuisin vaan, Mut kirkkauteen tieni Veis ylhäisen maan. POIS V
Päivän Sana
Muut Etsivät