United States or Ghana ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jopa vaan minua vasten, Vasten vaivaista minua, Nuo huorat huhuelivat, Luoskut luikerrettelivat; Järäeli järven rannat, Vavahteli vaaran rinnat, Kun huorat huhuelivat, Luoskut luikerroittelivat. Jo on maattu marjaseni. Oioi, oioi onneani; Jo on maattu marjaseni, Jo levätty lintuseni!
"Te unohditte, armollinen herra", sanoi Ramorny, osoittaen vaivaista käsivarttansa. "Ah tuota riivattua kättäsi! Mikäs sitten nyt neuvoksi?" "Jos te, armollinen herttua, suvaitsisitte", vastasi neuvon-antaja, "niin voitaisiin käyttää tuon lääkärin, Dwining'in kättä hän osaa kirjoittaa aivan kuin pappi". "Onko hänellä mitään tietoa asianhaaroista? Oletko ne hänelle virkkanut?"
"Ostamme korppuja syödäksemme ja heitämme ongellemenon... Tiedättekö, särki ei olekaan niin yhdenpäiväinen; se närppii silloin tällöin ja tarttuu onkeen koska muistaa. Jotta nyt pääsisimme paikalla toimiin, niin antakaa meille kummallekin etukäteen..." "Kymmenen vaivaista!" "Eli kymmenen viheliäistä!"
TEUVO. Ahaa neiti Hanna! Oletteko tekin ruvennut kirjoittamaan »Nuoreen Suomeen»? Sepä hauskaa. HANNA. Vaivaista hauskaa. Eiväthän ne hyvät herrat huoli minun kirjoituksistani lehteensä. Kaksi on jo pantu paperikoppaan. Tämä kolmas saa luultavasti mennä samaa tietä. TEUVO. Mutta minkätähden? HANNA. Niin, selittäköön Jussi sen asian.
Mutta ei saanut apumiestä Margareetasta, muuta kuin kehoituksen tulla täysikuuloisten miesten kanssa asiaansa ajamaan. Muorikin vihdoin pakeni Villen käsistä, joten hän meni hevosensa luo ja ennen lähtöänsä paneskeli siinä korvan taustaansa raapien: »Voi vaivaista...! Voi jumalatonta, kun oli häjynkurinen.» »PIT
Mahoit ennen maammo rukka, Mahoit kaunis kantajani, Kultainen kulettajani, Hopiainen hoitajani, Tuuvitella turpehia, Liekutella lehtipuita, Vaalitella varpasia, Kun sa tuuvitit minua, Vaalit vaivaista minua. Ja mahoit minun emoni, Mahoit maammo rukkaseni, Mennä järven rantaselle, Vieä hurstilla vetehen, Upotella uutimella; Tahi luoa tuutunen tulehen, Käätä kätky valkiahan, Liekku lietehen sysätä.
Mutta nyt he ovat kääntäneet minut ylösalasin; nyt on rangaistus kohdannut minua vaivaista syntistä!» Pastori lohdutti häntä ja sanoi, että kaikki muuttuisi hyväksi jälleen, kun hän vain on päässyt taas jalkeille. »Ei, herra pastori», sanoi Swartin emäntä, »tätä minä en niin helposti voi unohtaa.
Vaivaista velliä vain; mutta minkäpä Mikon maalaistäti voi: liharuuan, jota hän Sakrikselle kantoi, lykkäsi Sakris päristellen edestään kauemmaksi ... ei hän sitä syönyt. Oli tämäkin työmies! Mikko on aikaa sitten mennyt kaupunkiin. Täti katselee nyt Sakriksen hommia rakennuksen portailta, sillä Sakris on jo ryhtynyt kaatamaan petäjiä.
Leskeä pian sen jälkeen kohtasi se kova onnettomuus, että hän sai ankaran luukolotuksen jalkoihinsa, jotta hän ei nyt kyennyt liikkumaan kuin kainalosauvain avulla ja vähän niinkin. Ainoa ilo mikä vaimo paralla oli nautittavana oli lapsistaan, joitten hän huomasi rakastavan, tottelevan ehdottomasti ja koettavan palvella häntä vaivaista kaikella mahdollisella tavalla.
Seisoi sitten jälleen eräässä kellarikahvilassa, nojaten ja lepuuttaen vaivaista selkäänsä pöydän reunaan: istumapaikkoja ei täällä ollut. Mietiskeli siinä, silmät vetisinä. Kapusi uudestaan kadulle. Ja kömpi sitten puistokäytävän penkille. Illalla hän ilmestyi Mimmi Byskatan oven taakse. Siellä oli nyt remua, naurua, äänten porinaa. Joku herra heilui pystyssä, lasi kädessä.