Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. lokakuuta 2025
Mitä kuuluu? Mitä maksaa piikuus? Kuules, piikaseni, missä on Cressida-orpana? CRESSIDA. Hitolle senkin häijy setä-räivä! Mun tähän saitte, ja nyt ilkutte. PANDARUS. Mihin sain, mihin? Ole hyvä, sano: mihin, mihin olen sinut saanut? CRESSIDA. Hyi, senkin herja! Teiss' ei mitään hyvää; Ja ette sitä kärsi muissakaan. PANDARUS. Ha, ha! Voi, vaivaista raukkaa! Voi, kanaparkaa!
Esa hiukan raotti silmiään, mutta painoi ne jälleen välinpitämättömästi kiinni. Huomasi kuitenkin muorin olevan hyvässä pöhnässä. »Kun ei tuo vaivainen jo itseänsä lopeta ... tässä hävittää koko talon... Voi jumalatointa, voi vaivaista elävää, kun ei tuolle jo tulekin nuoranpää!» »Suu kiinni!» huusi Esa silmiään nostamatta.
Vaivaista uskollisuutta. Kun ei saanut tytärtä itselleen viekoitelluksi, niin ottaa pojan hengiltä. Kannattaa sitten vielä uskollisuudesta puhua. MAUNO. Sanos muuta. Sido kovempaan! ROINILA. Mutta yhtäkaikki elä, elä pane, Olli! OLLI. Mitä tyhjää. Parempi kuin auttaisitte minua. ANNA. Sitokaa sitten minut myöskin! On minussa yhtä paljon syytä Eeron kuolemaan kuin Maunollakin. OLLI. Sinullako?
Mutta nyt ovat he kääntäneet minut ylös ales, nyt on rangaistus kohdannut minua syntistä vaivaista!" Pastori lohdutteli häntä ja sanoi, että kaikki tulisi olemaan hyvin, kun hän vaan olisi päässyt jaloilleen jälleen. "Ei, herra pastori", sanoi Swartin emäntä, "sitä en minä niin helposti voi unhoittaa?
»Niin, niin, soo'o. Pirukohan nekin siihen juuri toi, nuo körttiläiset? Häh? Niin, niin todella, mistä te sitä tiedätte. Voi vaivaista. Mutta ettekö te, matami, menisi puhumaan sille, tulisi minua auttamaan? Katsokaas, asia on tällainen, minä sen nyt oikein kerron teille.» Ja hän kertoi taas koko jutun.
Virkkoi lieto Lemminkäinen, sanoi kaunis Kaukomieli: "Siksi miekkoja hiovat, kärestävät keihä'itä: mun poloisen pään varalle, vasten kauloa katalan. Tuli työ, tapahtui seikka noilla Pohjolan pihoilla: tapoin pojan pohjolaisen, itsen Pohjolan isännän. Nousi Pohjola sotahan, takaturma tappelohon vasten vaivaista minua, yksinäisen ympärille."
Ai, ai, ai, kalua. Tulis, tiipelis, taapelis, tom, tom, tom! Tulis, tiipelis, taapelis, tom! Eikös vaan se ole Virveli, joka loilottelee täällä? VIRVELI. Pernales Olkkoseen tuota Kaisa muoria! Eipäs teitä ole näkynyt liikkeellä herran hepusiin hetkiin. Kas, kun pääsee noin vaan omin neuvoin juoksentelemaan. KAISA. Vaivaista pääsemistä! Hoh, hoh! Hyvää päivää sentään, Virveli vaari!
Mutta älkäämme teurastako tätä vaivaista vanhaa syntistä. On arvotonta meidän kaltaisille voimakkaille, aseellisille miehille, aivan sopimatonta, tappaa aseeton, vanha ihminen. Sulkekaamme hänet samaan hulluinhuoneeseen, johon hän tahtoi lähettää ystävämme Festin." "Niin! Aivan oikein! Sulkekaa hänet hulluinhuoneeseen!" mylvivät radikaalit.
Mutta tulevatko nämä sisarusten sydämet milloinkaan enää sykkimään yhtä tyynesti, yhtä onnellisesti kuin nyt, jolloin heissä ei asu vähintäkään kaipausta, vähintäkään kaukomielisyyttä, vaan päivä aina, kallistuessaan iltaan, jättää jälkeensä muiston täytetyistä velvollisuuksista. Jollei pikku Aattoa, tuota huudolla olevaa vaivaista olisi, ei mikään häiritsisi kodin rauhaa.
Noin minäki lassa lauloin: "Elköhön sinä ikänä, Vasten vaivaista minua, Ja kohti kovaosaista, Vesat viiassa yletkö, Ja pajut pahalla maalla, Koivut korpinotkelmoilla, Kankahaisilla karahkat!" Kasvoin siitä suuremmaksi, Korkiammaksi kohosin, Vuotin viikon vihkiäistä, Kauan kaunista valitsin; Sain viimein vihaisen miehen, Lihan syöjän, luun purijan, Tukan tuulille jakajan, Hapsien hajottelijan.
Päivän Sana
Muut Etsivät