Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. heinäkuuta 2025
Jos asia on niinkuin se näyttää, niin pelastuu mar todella sekä Iivarin että Eskon selkä! TOPIAS. Jaana piikaseni, tules kuulemaan, mikä onni on kohdannut meitä. Tässä on se suuri varas kiikissä! NIKO. Sinäkö Jaanani, pieni enkelini? Tule ja päästä isäs kädet, että hän saa sinua halailla! TOPIAS. Mitä hän sanoo? JAANA. Te isäni? NIKO. Merimies Niko, karkuri, mutta ei varas.
Minä kysyn sinulta, Lea: oletko koskaan luvannut sydäntäsi Joakselle? LEA. Hetki sitten vakaasti sen lupasin. JOAS. Ja vapaasti? LEA. Tosi. JOAS. Olemme siis kihlatut? LEA. Olemme niin. JOAS. Mutta näinpä julistit oman tuomiosi, piikaseni. JOAS. Herran nimessä ja taivaan! kuulkaat mitä näkivät silmäni, astuessani sisään palsami-tarhasta.
Emäntä sitä vastaan, ollen käytöllinen ihminen, otti vehnävenkaleen ja sokuripalan korkeasta peräkaapista ja meni päättäväisesti tytön luo. Tule pois piikaseni, tule, puhui hän, että äiti saa rauhassa olla, tule nyt saat nisukakkua ja sokeria. Tätä hellää kehotustaan auttoi hän samassa työllisestikin.
Tuon emo sanoiksi virkki: "Elä itke piikaseni, Jos surma susia työnti, Lempo karhuja kuletti, Söivät lehmäsi leholta, Vasikkasi varvikolta!
Sittenpä pysyy hän koreasti aina akkansa luonna vanhemmilla päivillänsä, niinkuin minä nyt sinun luonnasi, lunttu sinä. Mutta, sakramento! niinpä taisin teuhata mailman markkinoilla, unohtaen piikaseni täällä ilman isää ja äitiä pienen Canzionsa kanssa. Mutta sinäpä sekä itses että Canzion paras isä ja äiti, paras kasvattaja. Jaa, totisesti! Siis, niinkuin on ollut on kenties parhain ollut.
Emo aitan portahalta: "Elä itke piikaseni, Ota aittojen avaimet, Aukase isosi arkku, Lukko luinen luikahuta, Pane paita palttinainen, Veä verkainen hamehut, Vyöhyt kullan kirjaeltu! Siitä kasvat kaunihiksi, Ylenet ylen ehoksi, Asut kukkana kujoilla, Marjana isosi mailla." Saaren neito.
"Koht'sillään piikaseni, koht'sillään, kunhan vain ennätän silmäni oikein auki saada; mutta eipä noista uni tahdo nyt karistakaan, kun Iska ei anna enää kahviakaan keittää", lohdutti sitä emäntänsä ja meni pirtin vastapäätä olevaan aittaan. Heti hän sieltä palasi lypsinkiulu kädessä ja kyykistyi lypsämään kirjoa. Nyt ei taaskaan vähään aikaan kuulunut muuta kuin maitosäteen sähinä lypsinkiuluun.
Kalevalan kaunis neiti, Helka neiti hempiätär, Läksi itkien kotihin, Kallotellen kartanolle; Iso kysyi ikkunasta, Emo aittansa rapuilta: "Mitä itket piikaseni, Nuorempaiseni nurajat?" "Sitä itken äitiseni Olin lehmien ajossa, Ajoin lehmäni leholle, Vasikkani varvikolle; Toi surma susia paljo, Lempo karhuja kuletti, Söivät lehmän leholta, Vasikkani varvikolta."
PALVELIJA. Se uljas Nyyrikki! NYYRIKKI. Teet niinkuin sanoin, piikaseni: et mainitse hänelle mitään, mitä haastellut olen. KULLERVO. Hyvin kaikki. I:N EM
Kirsti kiiruhti perässä: "Oh mun roua kultaseni! Ottakasme orjat työstä, Häiyt härkäen perästä; Pietään pitoset pienet, Kanssa kempit kestijuhlat Niinkun ennenki on tehty, Kun oli matkoilla isäntä." "Ohoh Kirsti piikaseni! Tehe itse, kuinkas tahot, Niinkun teit minua ennen; Iske kaikki muut tynnörit, Yksi jätä iskemättä, Jok' on pantu minua varten."
Päivän Sana
Muut Etsivät