Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. heinäkuuta 2025
HILLERI. Kokokuppisia. HURMERINTA. Hmm! Nyt minä ymmärrän! HILLERI. Minun ei pitäisi ryypätä koskaan, ei edes kahviakaan, minä kun olen sellainen kuin olen, niinkuin pormestarinnakin sanoo. Mutta mitäs tämä on tässä, tämä lyijykynällä kirjoitettu?
"Koht'sillään piikaseni, koht'sillään, kunhan vain ennätän silmäni oikein auki saada; mutta eipä noista uni tahdo nyt karistakaan, kun Iska ei anna enää kahviakaan keittää", lohdutti sitä emäntänsä ja meni pirtin vastapäätä olevaan aittaan. Heti hän sieltä palasi lypsinkiulu kädessä ja kyykistyi lypsämään kirjoa. Nyt ei taaskaan vähään aikaan kuulunut muuta kuin maitosäteen sähinä lypsinkiuluun.
Surullisena oli näet Eevastiina ehdottanut: Pidettäisi yhdessä ne, niin ei menisi niin paljon tuota kahviakaan... Kuka näissä köyhissä oloissa jaksaa sitä ostaa semmoiselle joukolle. Ja miten autiolta tuntui nyt tupa! Ja miten surulliselta! Silmiänsä huivinkulmalla kuivaillen valitti Eevastiina: Hyvä lapsihan se vielä oli... Ei tuottanut vanhemmillensa surua eikä murhetta...
Ja Ollilla semmoinen kiire, ettei malttanut antaa minun kahviakaan keittää, vaikka juuri olin pannua tulelle panemassa, kun hän sisään astui. ROINILA. Etkö sinä kuullut, Elli? Nuttuani minä pyysin. Nuttua? ROINILA. Niin, niin; joka hiljan tehtiin. ELLI. Enhän minä muista. ROINILA. Sinähän sen juuri veit aittaan. Mene hakemaan sieltä, johon panit. ELLI. Olenko minä sen vienyt aittaan?
Mutta kun Anna Liisan huoli lisääntyi eikä Anttia kuulunut, alkoi hän jo pakosta lauhtua ja arveli pyytää... Juonitteli kumminkin vielä: »Eikä tässä kotimiehelle saisi edes kahviakaan... Kukahan tuo silloin rupeaisi!» Viimein alkoi juonittelu vaimeta. Ja lopulta, kun pimeän tulo alkoi pelottaa ja hätä lisääntyi, ryhtyi Anna Liisa äkkiä lepyttelemään Kanasen emäntää.
Eevi nousi. »Mene, mene», sanoi hän tuskasta kalpeana, »sinä toit taudin lapsellesi, ja nyt se kuolee!» Heikki peräytyi. Hän ei tiennyt mitä sanoa, mitä tehdä. Hän oli kuin salaman satuttama. Silloin Maija viittasi häntä keittiöön ja selitti sopertaen tohtorin sanat. Puolustellen lisäsi hän sitten: »Rouvaan se koski niin, ettei tiedä mitä tekee, ei ottanut kahviakaan.»
Saatuaan vasikkain juomasaavin Hetvin kanssa kannetuksi vasikkahaan veräjälle emäntä lähti kiirehtimään kotiin, kun rovasti jäi sinne yksinään eikä ollut vielä saanut toista kuppia kahviakaan. Haassa ei näkynyt yhtään vasikkaa, ne olivat pensaitten taakse päiväsuojaan panneet maata.
Päivän Sana
Muut Etsivät