United States or Senegal ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Minä en olisi koskaan ruvennut ritariksi", intti Kristofer, "eikä papiksi eikä rosvoksi." Mutta se lohdutti äidin äitiä ja minua, kun ajattelimme, kuinka ylhäinen meidän asemamme olisi ollut, jollei muutamia vähäisiä vastuksia olisi kohdannut.
Niin äiti ajatteli, mutta ei hän koskaan tahtonut ajatella loppuun sitä ajatusta, ja hän lohdutti itseään sillä, että ehkä hän on kuitenkin väärässä ja ehkä se on turha pelko. Jos vain ei olisi niin hyvin tiennyt itse. Mutta sitten ajatteli äiti, että ehkä olisi parasta puhua isälle. Vaikka suuresti hän epäili, olisiko siitäkään apua. Ei isä semmoisia tavallisesti ymmärtänyt.
"Mutta mitenkä me elämme?" huolehti wanhempi. "Kyllä eletään, oudoissa ihmisissä kehtaa kyllä kerjätä", lohdutti nuorempi.
Kun hän tuli ulos, lohdutti hän Valentineä, joka oli mennyt ovelle kuuntelemaan. "Voitte luottaa siihen, että minä tein hänen vesiselväksi! Maksakaa hänelle nyt kuupalkkansa. Hän kokoilee parhaillaan tavaroitaan ja lähtee heti." He palasivat silityshuoneesen, Valentine maksoi ja antoi Couteauskalle vielä viisi frankia tästä pienestä palveluksesta.
Herttuaa, joka ei voinut lähteä mukaan, lohdutti tieto siitä, että hänen poikansa Herbert oli mukana samoin kuin muuten herttuan rahatkin, sillä majesteetit olivat armossa suvainneet hänen kustantaa tämän sotaretken.
Täällä hän ihan varmaan kuolee! Minkä vuoksi hänen pitää täällä olla? Miksi ei saa olla kotona? Hän ei tahdo olla kenenkään muun poika kuin äidin!... Hän käypi joka päivä kotona. Ja täällä on hän vain niin kauan, että käy koulun. Sitten hän menee kotiin, on siellä ikänsä äidin luona ja kulkee sitten heille hyvin ahkerasti kerjäämässä. Sillä hän lohdutti itseään, Aappo raukka!
Vaikka luulen, etten koskaan ollut todella pelännyt sitä, kun tyvenesti pystyin sitä ajattelemaan, lohdutti se minua sanomattomasti, kun kuulin tämän vakuutuksen hänen omilta, totisilta huuliltaan. Minä sanoin sen hänelle vakavasti.
Ei siitä mies kuole, lohdutti häntä Matti, kun taas rauhassa ajoivat eteenpäin. Ei siitä mies kuole, enemmän kuin minunkaan haavoistani. Mutta, voi armahda, jos vaan niitä miehiä vielä markkinoilla tapaan! Parasta olisi ollut, kun nytkin olisit heistä erillään pysynyt.
Tyttö ei voinut enempää puhua, vaan laski päänsä veljensä olalle, ja kyyneleitä putoeli jälleen ilmi otetulle isän puvulle. "Minua sanoo helläksi hermoilta", lohdutti häntä Dami, "ja itse on paljoa hellempi".
Mies parka moitti minua siitäkin, että olin häntä niin huolellisesti hoitanut ja sen kautta antanut hänelle syytä siihen luuloon, että voisin hänestä pitää; nyt ei hän enää koskaan tahtoisi nähdä minua silmäinsä edessä, ei koskaan! "Minä palasin nyt lastenkamariin. Rouva istui ja tuuditti pienoista ja lohdutti sitä, kun se itki.