United States or Pakistan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Se nukkuisi mistään tietämättä ja mitään kuulematta aamuun asti. Mahtaisiko saada hereille sittenkään, kun tuli hänen aikansa valvoa? Ja jos heräisikin, olisiko vartion pitäjätä, eikö nukahtaisi tänäkin yönä niinkuin oli viime yönäkin nukahtanut, nuotio sammuisi, ja siinä olisi susilauma kimpussa, kumpaisenkin suuhunsa söisivät. Kastettu ja luopio! Oli kerran pettänyt, voisi pettää toistenkin.
Olisiko sellainen onni hänelle milloinkaan suotu? Silloin hänessä heräsi muisto sisaristaan. Mitä nämä mahtaisivatkaan sanoa, jos näkisivät hänen tuttavallisesti kävelevän tämän köyhän, halveksitun tehtaantytön kanssa, jos aavistaisivat, että hänen sydämensä sykki lämpimästi hänelle.
Niin äiti ajatteli, mutta ei hän koskaan tahtonut ajatella loppuun sitä ajatusta, ja hän lohdutti itseään sillä, että ehkä hän on kuitenkin väärässä ja ehkä se on turha pelko. Jos vain ei olisi niin hyvin tiennyt itse. Mutta sitten ajatteli äiti, että ehkä olisi parasta puhua isälle. Vaikka suuresti hän epäili, olisiko siitäkään apua. Ei isä semmoisia tavallisesti ymmärtänyt.
Ukko juoksi hädässänsä niitylle katsomaan, olisiko joku veitikka hevosen sinne laskenut, ja hevonen olikin niityllä. Silloin arvattiin, että samaiset pojat, jotka epäilemättä olivat mökkimme nuotioineet, olivat Vierimän talissakin käyneet viisauttansa jakamassa. Nyt haettiin hevosella vielä samana iltana kaikki tavaramme pois ja ehtoolla tuotiin lehmämmekin Vierimälle.
Olisiko heidän käännyttävä rantaan ja kohdattava noita raivoisia ihmisiä, joiden kauhea ulvonta esti kosken juhlallista jyminää kuulemasta, vai olisiko heidän uskallettava alas koskea huolimatta sen vaaroista! Kuitenkin oli jokin päätös tehtävä. Stanley antoi ohjata oikeanpuolista rantaa kohden, jossa villejä vilisi metsissä ja joessa.
Ei hän nyt ainakaan ole ollut synkkämielinen ... päinvastoin minä olen saanut sen käsityksen, että hän on enemmän iloluontoinen. Onko se puhunut sinulle minusta mitään? Mitäs hän olisi minulle siitä? Ei mitään erittäin ... mutta minä vain ajattelin, olisiko sattunut sanomaan jotain itsestään, kun olette keskustelleet... No, mutta terve nyt ... pannaan nyt toiselle jalalle.
»Olisiko tuo niin vaarallista, jos kerran jäisit sieltä pois?» »Tänään on tärkeitä asioita esillä. Ja totta puhuen, ei minua juuri haluta koko juhlaan.» »Siinäpä se on.» Alma katsoi alakuloisesti Nymarkiin. »Tulkaa te kumminkin.» »Niin, voithan sinä siltä mennä, jos mielesi tekee.» »Jotain virkistystä minäkin kaipaan. Ei kukaan ihminen ijankaikkisesti jaksa vaan ruokaa laittaa ja lapsia hoitaa.»
Tigellinus puolestaan oli joutunut ihan suunniltaan ja mietti jo, olisiko ehkä paras luopua koko kilpailusta, koska Caesar monta kertaa oli huomauttanut, ettei koko Roomassa eikä koko hänen hovissaan ollut kuin kaksi sielua, jotka kykenivät ymmärtämään toisensa, kaksi todellista helleniä, nimittäin hän ja Petronius.
"Eräänä ehtoona kun valo näytti loistavan kirkkaammin ja hevosensakin oli tavallista levottomampi, päätti pappi ottaa selkoa asiasta ja aikoi ajaa metsään, josta valo näkyi; vaan hänen täytyi luopua tuumastaan, päättäen päivällä käydä katsomassa, olisiko siellä joku huolimattomasti peitetty sysihauta, joka voisi sytyttää metsää palamaan.
Mutta varmaan olikin sen palkkiona sitten tavallista runsaampi synnin-ane. Johannes mietti usein, olisiko hänellä itsellään ehkä kyllin intoa siihen. Ei, ei vielä ainakaan, täytyi hänen tunnustaa itselleen. Kyllä hän vielä oli aivan liian syvällä synnin pauloissa, voidakseen tuosta löytää minkäänlaista lepoa ja lohdutusta sielulleen.