Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. kesäkuuta 2025
Kauhea raju-ilma kulki yli seudun, heitti maahan sähköpylväät ja kaatoi hongat metsässä; kaupunki peittyi lumipyörteisiin, lyhdyt vilkkuivat usvan keskeltä kuin pienet, uniset silmät, ja mereltä kuuluivat myrskyn pauhun tahdittomat sävelet: milloin rajua ulvontaa, milloin matalaa, kumeaa jyminää. Ainoastaan velvollisuus tai epätoivo voi moisena yönä houkutella ihmisen kodistansa.
Tuuli kiihtyi kiihtymistänsä, pilvet kasvoivat aina synkemmiksi peittäen maan kaamittavaan hämärään. Salama leimahti taas ja kohta kuului hirveää jyminää. "Isä mene sinne!" huudahti Tapani Mikon perään. "Itsehän käskit", oli kuiva vastaus. Salaman iskut tihenivät ja taivas kävi yhä synkemmäksi. "Palaa Jumalan nimessä takaisin! En tahdo vastata hengestäsi!" huudahti Kölliskö käskevällä äänellä.
Mutta kaiken tämän melun keskellä, sen välistä, sen takaa ja sen alta, kuului kaukaista jyminää, niinkuin ukkosen käydessä, mutta se ei kuitenkaan ollut ukkonen, sillä se ei tullut ylhäältä, vaan alhaalta, se näytti luikahtavan täräyksittäin maan lävitse. Minä nousin seisoalle, käärin ison kappani ympärilleni ja kiiruhdin äitini huoneesen.
Kuule! Belsasarin soihdut huikaisi valtavat, Himojuhlain vilske ne kuuroks saa, Ne niit' ei näe, ne niit' ei kuule. Mut sä, jonka kuuloa tuskat tarkistaa Ja näköä vanhurskauden kaipuu, Sä näet kostajan panssarin hohdon, Sä kuulet hevosien kapsehen kaukaa. Mä näen hohdon tulikivi-panssareiden, Mä kuulen kapsehen niinkuin ukkosen kaukaa. Mä kuulen meren nousevan jyminää. Te tulette.
Sillä Hadeksesta palanneeksi ei tietty ketään muuta, kuin ani-harva. Mutta Alkestelle avasi hänen hurskautensa ja vilpitön uskollisuutensa Hadeksen muille iki-suljetut portit. Ekho elikkä Kaiku. "Kuule, kuinka kaikuu!" olet sinä usein ihastuksella huudahtanut, kun näkymättömät henget vuoren rotkoista tahi metsän tummuudesta ovat kerranneet ääntä eli jyminää, joka kuuluu sinun likelläsi.
Hän ajatuksissaan kulki kuin eksyksissä kiertyen aina samaan kohti. Tuuli puski ikkunaan, kuului jyminää ulkoa ja huoneeseen tunkeutui hämärä. Lasten ääni kadulla vaikeni, kuului vain jalan töminää, kun leikkipaikoiltaan pois juoksivat. Salama välähteli yhä tiheämpään ja jyrisi kovasti. »Jeesus siunatkoon!» lausui emäntä aina välähdykselle. Viion leski tuli tyttärineen tupaan.
"Halleluja! Jumala on antanut meille voiton! Israelin jumala taistelee puolellamme!" Tämmöinen huuto kaikkui kesken taistelon jyminää, ja Juutalaiset uskoivat nyt täydelleen, että heidän vapahduksensa hetki oli tullut ja että heidän vihollisensa olivat heidän vallassaan. Mutta ainoastaan yksi legiona oli karkoitettu. Toiset olivat jälellä, lujina sotataidossaan, säikähtymättä, pelkoon joutumatta.
Kuinka hän saattoi poistaa kaikki esteet pitämättä ääntä ja siten herättämättä vahtimiehen huomiota, sillä ei hän osannut ajatella muuta kuin että häntä vartioittiin! "Joutavia; totta siihenkin keino keksitään", ajatteli hän. "Minä odotan nyt puolenyön tuloa, ja kaikkien nukuttua panen minä tuumani toimeen". Nyt juuri hän kuuli marssivien sotamiesten jyminää.
Mutta ennenkuin nousin satulaan, käskin toisia olemaan hiljaa alallaan, laskeuduin itse pitkälleni maantielle ja panin korvani maata vasten. Kuului kaukaista jyminää aivankuin maan alla olisi ollut joitakin voimia työssä. »Nyt kiireesti taipaleelle, sillä vihollinen lähenee täyttä neliä», sanoin minä ylös hypähtäen.
Kumartuessaan hän kuuli outoa, kihisevää ääntä ja kaukaista jyminää, aika-ajoin kuului kovaa, kirahtavaa kolinaa ikäänkuin kahta metalli-esinettä olisi voimakkaasti isketty vastakkain, sankkaa, mustaa sauhua kohosi syvyydestä nousten kierteinä ylös luolaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät