United States or Micronesia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mikä synnin päästö koskaan oikeuttaisi minua uskomaan, että ristinvaatteeni, jotka olin saastuttanut, niinkuin sanottiin, "ennenkuin jätin lapsenkenkäni", voisivat kerran vielä käydä valkoisiksi ja puhtaiksi? Silloin tulin ensi kerran eläissäni ajatelleeksi munkinlupausta, luostaria ja kaapua. Minä tiesin, että luostarielämällä oli ansio, jota useat vertasivat toiseksi kasteeksi.
Sinun pitää karkoittaman syntiä, tiedätkös sitä Liv? Ja jos minulla olisi tytär, joka näin minua palkitsisi, joka voisi tehdä näin julman synnin, vaikka hän tietää paremmin käyttäidä, ajaisin minä hänet luotani niinkuin heittiön ainakin, hän ei näkisi sitä päivää enää, jolloin sanoisi minua isäkseen mutta vastaa nyt miksi et vastaa? Eihän se kuitenkaan ole totta, tiedän ma?"
Eilen ajattelin viimeiseksi, kuinka heikko katumukseni Bettyn tunnonvaivojen verralla on, ja minä olin päättänyt ensi sunnuntaina lukea piispa Taylerin: "Tutkistelemuksia suruttoman ihmisen ja nukkuvan omantunnon herätykseksi," sekä hänen: "Synnin ja katumuksen tunnustussanansa paastopäivinä." Mutta nyt minun ei ole tarvis ottaa mitään vapa-ehtoista nöyryytystä päälleni.
Pitkällinen sairaus oli saanut hereille synnin pelon, ja jottei hänen elossa-olonsa tulisi kartuttamaan muiden syntejä, oli hän jo kauan ikävöiden odottanut oman kuolemansa lähestymistä. Lääkärin muistutuksesta kääntyi syytös itseä kohti ja heräsi ajatus, että jos hän itse onkin tehnyt eniten syntiä tuolla toivomisellaan.
Minäkin häntä lemmin; En suoraan himosta, vaikk' ehkä voisin Ma synnin niinkin suuren päällen' ottaa, Vaan kostoani ravitakseni: Ma varon, näät, ett' irstas mauri tuo On tarhassani käynyt, ja se aatos Kuin tuima myrkky sisuksia leikkaa. Ei mikään voi, ei saa mua tyydyttää, Siks kun on tasan pantu eukost' eukko.
Mutta niinkuin käärme siittää käärmeen, synti synnin, petos petoksen, niin on Judaankin siemenestä kasvanut uusi petturi; ja niinkuin ensimmäinen Judas antoi Vapahtajan juutalaisten ja roomalaisten sotamiesten käsiin, niin tämäkin uusi, joka asuu meidän joukossamme, tahtoo syöstä hänen lampaansa susien suuhun.
Eik' edes tunne katumusta, Surua synnin katkeraa, Nuo itsepäiset ihmislapset, Vaan kilvotellen synnissään Niin nuoret kuni valkohapset, Vaan paaduttavat itseään.» Niin lausui enkel ihanainen, Ja itki kuuman kyyneleen, Jonk' otti toinen taivahainen Taltehen kulta maljaseen, Lausuen: »Totta, liiaksikin, Mikael, Herran sankari! Mut ällös' itke ihanaisin, Vaan riennä maahan kanssani».
Entäs Kor sitten, joka meni häntä etsimään noihin kauheihin synnin ja pahuuden pesiin, jotka Lontoossa ovat niin syvät, ja joista hän itse oli tullut pelastetuksi, vaan joissa äitinsä oli hukkaan joutunut.
Mutta monta kertaa synkempi on se sielu, josta taivaan valo on kokonaan poissa. Aurinko on pimennyt ja kuu ei anna valoansa. Synnin pimeys peittää maan. Eipä kumma jos tällaisessa pimeydessä eksytään... Oi kiitos, että Jumala on sanansa antanut meille valkeudeksi. Alussa oli sana ja se sana oli Jumalan tykönä ja Jumala oli se sana. Tämä oli alussa Jumalan tykönä.
"Joka likemmin tuntee asian, hän langettaa varmaan aivan toisenlaisen päätöksen; sillä tämä seurakunta on paremmin paratiisi kuin synnin pesä. Täällä on rehellinen, ahkera, raitis, onnellinen ja iloluonteinen kansa, joka tahtoo alati elää rauhassa Jumalan ja koko maailman kanssa. Joka muuta sanoo, se on kurja panettelia.