Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. kesäkuuta 2025
Joka halki Suomen nyökkyin ajaa nyhti! Päätään korkeampi on nyt äijän ryhti. Suora on kuin nuori vanhus varreltaan, hopeoina valkohapset harteillaan, nenä pesty, leuka sileäks on tullut, kirkkaamp' yöllä muoto, kuin on päiväll' ollut. Nuori Blume järin ymmälle jo jää: »Mikä ihme nyt, mist', ukko, muutos tää? Sinä, nokisin ja laiskin nuhjus ennen, sinä siisti, valmis muista eelle mennen!
Eik' edes tunne katumusta, Surua synnin katkeraa, Nuo itsepäiset ihmislapset, Vaan kilvotellen synnissään Niin nuoret kuni valkohapset, Vaan paaduttavat itseään.» Niin lausui enkel ihanainen, Ja itki kuuman kyyneleen, Jonk' otti toinen taivahainen Taltehen kulta maljaseen, Lausuen: »Totta, liiaksikin, Mikael, Herran sankari! Mut ällös' itke ihanaisin, Vaan riennä maahan kanssani».
Lyhyt laki, oisi kohta ollut käsi turta, lysmynyt jo jalka, laahannehet maata valkohapset; yksin seisoi vanhus, korkeuteen silmän loi, kuin sinne katsoo silmä, kons' on maassa kaikki yötä synkkää. Kiitos olkoon! Silloin apu joutui; hän, tuo tullut, mistä metsän tuuli, Pilven veikko, lentäen kuin leimaus, heihin iski, sorti sortajamme.
On sallittu, vaikka se raunioita On jättänyt ympäri Suomenmaan, Ja vuoret jo vaikka ois hopeoita, Joit' uhrattu on sen tähden vaan! On sallittu vieläkin, vaikka lapset Maan huutavi tuhannet tuskiaan, Ja vaikka vanhukset valkohapset Myös tuhannet itkevi huolissaan: "On langennut lapsemme, oi, jos saisi Sen nähdä vieläkin nousevan! Oi, jospa löytyis, ken vapautuisi Maan vallasta vahvan sortajan!"
Hän oli tavattoman pitkä mies, valkohapset jakautuivat säännöllisesti kahdenpuolen kaunista muotoa. Silmänsä olivat ruskeat ja vilkkuilivat yhtä mittaa. "Hyvää iltaa armollinen Aurell-rouvaseni", sanoi hän tervehtiessään emäntää ja teki samalla niin syvän kumarruksen, että satutti leukansa pikku rouvan päähän.
Päivän Sana
Muut Etsivät