United States or Germany ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Blume vänrikki"; otaksutaan että Runeberg tarkoitti Mikael Aadolf Blumea, joka syntyi 1785, taisteli vänrikkinä ja sitten luutnanttina Siikajoella, Lapualla, Kalajoella, Juuttaalla ym., eli myöhemmin Ruotsissa ja kuoli 1864. Sodassa oli läsnä myös kaksi hänen veljeänsä, Juhana Berndt ja Mauno Fredrik; viimemainittu, synt. 1779, taisteli Revonlahdella ja kaatui Lapualla.
Eipä vähän toisin oli sentään nyt, vaikka sit' ei silmä kohta keksinyt: käännettyinä, hepo valjahissa, siellä rattaat perimmäiset seisoivat jo tiellä. Mies ol' ohjihin jo käynyt kärryin luo. Blume silmiään ei usko, Speltkö tuo? Spelt, jok' ajoi kautta Suomen kyyryllänsä, päätä korkeampi nyt on entistänsä.
Väki, kuormat kuntoon vielä ennen yötä, etelään tie reipas ensi koiton myötä!» Kaikk' on tehty, yö on, rauhass' uinutaan, nuori Blume vänrikki ei maannut vaan. Innon tuli hehkui mieless' urhoisassa, rauhaa tuvass' ei hän saanut ahtahassa. Ulos astui. Hiljaist' on ja pimeää, tyynet, kylmät taivaan tähdet kimmeltää; koitteen juova vain, jos katsoit itää kohti, metsän latvoilla jo vaaleana hohti.
Hän on mukana kaikissa musikaalisissa illanvietoissa, joissa Fredrik Pacius palvelevana kavaljeerina osoittaa innokasta huomiota tuolle »die liebe kleine Sirene, die alles an sich zieht», joka hänen mielestään on »rein wie das Licht, sanft wie die Blume und unschuldig wie ein Kind», kuten hän lausuu eräässä kirjeessä.
Suora on kuin nuoren ryhti vanhuksen, lumiharmaat hapset valuu harteillen; nenä puhtaaks, leuka sileäks on tullut, kirkkaamp' yöll' on muoto, kuin on päiväll' ollut. Nuori Blume joutui aivan ymmällen: "Mikä ihme tehnyt on tuon muutoksen? Sinä, kaikkein nokisin ja laiskin muinen, olet ensinnä nyt puhdas, kiiruhuinen!" Ken on noen, pölyn pessyt kasvoiltas, ken on kamman iskenyt sun tukkahas?
Näkyviss' ei ketään, rattaat, kuormat vaan hevositta, pohjaa kohden, paikallaan: kaikki muuttumatta, vanhallaan, kuin jatkaa mieli edelleenkin entist' oisi matkaa. Entistä? Ei sentään, ero pieni on, vaikk' ei heti näy se puhki pimennon: käännettyinä, hepo valjahissa, siellä rattaat perimmäiset seisovat jo tiellä. Mies on ohjaksiin jo käynyt kärryin luo. Blume silmiään ei usko, Speltkö tuo?
Ennen iltaa ensi kerta taisteltiin, paon päivä voiton päiväks muutettiin; aalto ajeltu taas taapäin kuohahtaapi, virta kääntyy, vainottu nyt vainoaapi. Miehestä käy mieheen sana riemuinen: "Aamull' olkaa valmiit lähtöön jällehen! Väki, kuormat kuntoon illan kuluessa, reippaast' etelähän aamun koittehessa!" Kaikk' on tehty, yö jo joutuu, nukutaan; nuori Blume vänrikki ei maannut vaan.