United States or Lithuania ? Vote for the TOP Country of the Week !
Nuot kolme siskoa olivat siis yksin. Herra Jumala, Göthilda, kuinka sinä olet laihtunut sanoi Berndt; sinun pitää juoda olutta ja syödä munia ... niin teki eräs minun tovereistani, jolla oli vilutauti ja laihtui kuin närhi; mutta hän paisui yht'äkkiä. No niin, kiitoksia neuvostasi, sanoi Göthilda, mutta tohtori Helmer ei sano niin. No niin ... niin, saat sitten kai jättää sen tekemättä.
Vihdoin lopetti kapteeni kertomuksensa näillä sanoilla: Niin se kävi, mutta niin paljon minä sanon vaan: tänään makaan minä päivällis-unta, ja sitten asetumme me kaikki paraatiin Berndt'iä vastaanottamaan. Niin Berndt, isä! sanoi Maria, Berndt raukka, jonka nyt täytyy ajaa neljä penikulmaa, ennenkuin hän saapuu kotiin. Niin, pojan täytyy kärsiä jotakin. Eikä hän ole sokeriakaan, että hän sulaisi.
Yksi noista herroista oli pulleavatsainen, naamaltaan vaskipunainen ja hiukan harmahtava mies, joka, kuni juhlallisuutta teeskennellen, hitailla askelilla astuskeli lähinnä leski-Marjaa. Se oli metsäherra Berndt Bartholdus Calliolani, niinkuin hän itse nimensä kirjoitti.
Se on tapahtunut minulle; ja heti, niin pian kuin este tuli, tuli hän ja kolkutti ja kysyi: Onko mikään hyvä enkeli siellä sisällä? Silloin ei ollut todellakaan linnoitus niin huono kuin se ennen näytti. Ja tämä tapaus? kysyi Berndt, jolla yhtä vähän kuin muillakin oli luottamusta nuoren kreivin syntyperästä; ja tämä tapaus?
Hän oli sellainen olento, joka näkyi edustavan itse terveyttä ja iloakin. Oh, mitä näen! Niin, kah suurta luutnanttia... Hyvää päivää, rakas Berndt, hyvää päivää Frans! painakaa puuta!...
Niin, ja monta ihmistä on kai hukkunut: se kuuluu olleen kauhea palo. Ketkä? Sitä en minä tiedä, mutta tiesi, jollei se olisi itse rovasti Mollén. Minä lähden sinne, sanoi Berndt; antakaa minulle ratsuhevonen. Muutaman hetken kuluttua istuivat Berndt ja Aksel kumpikin ratsullansa ja ratsastivat Rödeby'hyn päin.
Jumala sinua siunatkoon, tyttöseni! sanoi kapteeni, häntä syleillen. Ja minä? sanoi äiti. No, äitille annan minä koko taruni, Berndt saa kyllä kirjoittaa sen muistiin, ja se on äitillä oleva, silloin kun lapsi seisoo tähti-tikapuilla.
Tämä tulee kalliiksi ja raskaaksi kantaa, sillä luonnollisesti tulee hänen alinomaa tulla väliin silloin kuin joukkokunnan asiat pimenevät, ja nyt on hän yksin. Ja senvuoksi tahtoo hän kai ystävä Olivesköld'iä tuonne ylös? kysyi Berndt.
Emme, emme, Berndt, kuinka se oli. Niin, nähkääs, monta sataa vuotta sitten oli Saksanmaalla keisari, nimeltä Maksimilian eli Maksi. Tuo on kaunis nimi, Maksi. Hän oli nuori, jalo ja rohkea herra, kaunis kuni päivä, ja oikea sankari istuessaan jalon ratsunsa selässä, puettuna haarniskaan ja sametti-kaapuun, joka kultapuuhkaisena liehui hartioilla, ja hänen päässänsä oli keisarillinen lakki.
Ei, se on vaan risatautia, sanoo tohtori Helmer, joka vaivaa rinnassa ... ja se lohduttaa minua, sillä minun sisarellani Marianalla oli myöskin sellainen tauti lapsena ollessaan, mutta nyt hän on terve ja raitis. Jumalalle kiitos siitä, äiti! sanoi Maria iloisesti. Noh, tahdotko äiti nähdä niitä joululahjoja mitä minä annan Berndt^ille?