United States or Christmas Island ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tämä tulee kalliiksi ja raskaaksi kantaa, sillä luonnollisesti tulee hänen alinomaa tulla väliin silloin kuin joukkokunnan asiat pimenevät, ja nyt on hän yksin. Ja senvuoksi tahtoo hän kai ystävä Olivesköld'iä tuonne ylös? kysyi Berndt.
Mutta 17. p:nä valtasimme haltuumme erään venäläisen joukkokunnan, jonka Scheremetjeff oli lähettänyt hankkimaan rehua, ja silloin otettiin niin monta kimppua heiniä, että Bogatir sai syödä mahansa täyteen.
Siinä sitä sitten taas istuttiin lasien ääressä ... ja puheltiin ja puheitakin pidettiin... Ja savupilvi ei enää ollutkaan miesten päiden yläpuolella ... alas oli laskeutunut ja koko joukkokunnan pehmoiseen verhoonsa kierittänyt. Iloinen oli ilta ... Eljaksen päivänä ... Lönnrotin muistoksi!... Oli satanut koko edellisen päivän ja näyttipä siltä kuin sitä yhäkin kestäisi.
Se seikka että Nehljudof nyt mahdollisesti ajattelee hänen tehneen lasaretissa jotakin pahaa vaivasi häntä enemmän kuin se sanoma että hän oli lopullisesti pakkotöihin tuomittu. Maslova saattoi tulla lähetetyksi jo ensimäisen joukkokunnan kanssa ja sentähden Nehljudof valmisteli myöskin matkaa.
Nyt oli tuo päällikkö jo ollut ja mennyt, katsahtamattakaan majoituspaikkaan, ja Nehljudof toivoi, että vartioupseeri, joka oli aamulla vastaanottanut joukkokunnan, sallii hänen tavata vankeja, niinkuin muutkin olivat sallineet. Emäntä tarjosi ajopeliä Nehljudofille matkaa varten majoituspaikkaan, joka oli kylän toisessa päässä, mutta Nehljudof tahtoi mieluummin kävellä.
Näin tapahtui myöskin viimeisestä majoituspaikasta lähdettäessä ennen suurta kaupunkia. Joukkokunnan oli vastaanottanut uusi vartioupseeri. Oli varhainen, sateinen syyskuun aamu. Milloin tuli lunta, milloin tihkui räntää kylmän tuulen mukana. Kaikki joukkokunnan vangit 400 mies- ja noin 50 naisvankia olivat jo majoituspaikan pihalla.
Kirkkaan aamuauringon loistossa, tyynessä kaikuvassa ilmastossa, näyttää kaikki niin juhlalliselta kuin olisi ijäisyyden viimeinen paraati. Jokaisen joukkokunnan kolonnat marssivat täydellisessä järjestyksessä. Ison aikaa marssimme miehen mittaisten maissiruokojen keskellä, josta ei erottanut muuta kuin ratsain-ajajat ja miesten painettien kärjet.
Seutua sanotaan Sadanvirstan korveksi. Jossain paikassa tässä korvessa arveltiin Kyttyräisen joukkokunnan piilopaikan olevan. Kun seutu oli ammoisista ajoista ollut pahassa huudossa, ei kukaan sielläpäin kulkenut, emmekä siis myöskään voineet saada juuri ollenkaan tietoa seudusta.
Herättyään seuraavana aamuna oli Nehljudofin ensimäinen tunne katumus sen johdosta mitä hänen ja langon välillä oli tapahtunut. »En voi lähteä», ajatteli hän, »ennenkuin olen käynyt heidän luonansa ja sovittanut». Mutta kelloon katsahdettuaan hän huomasi, ettei nyt enää ollut aikaa, vaan täytyi kiirehtiä, jos mieli ehtiä näkemään joukkokunnan lähtöä.
Joukkokunnan, johon Maslova kuului, oli määrä lähteä asemalta kello 3, ja nähdäkseen nyt tämän joukkokunnan tuloa vankilasta ja seuratakseen sen mukana rautatieasemalle oli Nehljudofin aikomus saapua vankilaan ennen kahtatoista. Pakatessaan tavaroitaan ja papereitaan Nehljudof pysähtyi päiväkirjansa ääreen, luki läpi muutamia kohtia ja myöskin sen, mikä siihen oli viimeiseksi kirjoitettu.