Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. toukokuuta 2025
Ikkunain verhot olivat lasketut puolialhaalle, pyhän kuvan edessä paloi lamppu, levittäen väsynyttä valoa huoneesen. Sairas makasi hiljaa ja katsoi koko ajan tyynesti kelloon, joka oli vastapäätä oven päällä.
Kyllä luulen, että pian tulee toinen ääni kelloon. "Eikö patruuna haluaisi ostaa?" Tjah! sanon minä; vanhat mätäseinät ja korjattavat koneet! Mitä vaaditte? "Määrätköön patruuna itse," sanovat he. Ja kyllä minä määräänkin. Ei, en määrää mitään polkuhintaa. Maksan heille kohtuullisesti.
Kärsikäätte, hyvät herrat; jahka ruhtinas Dolgoruki ehtii tänne, niin tuleepa, pahuus vieköön, toinen ääni kelloon Toivolassakin. Sandels ei kauvemmin meitä uhkamiellä sieltä kohtele". "Se on totta", arveli eräs toinen ylempi upseeri, "mutta mitä hänestä on huolimista, kun meillä on pahempi vihollinen lähempänä!" "Pahempi vihollinen! Kuka se on?"
Aina kun he taas katsahtivat toisiinsa, täytyi heidän purskahtaa uuteen nauruun, niin että lopulta Hanneskin pyyhki naurun tähden kyyneleitä silmistään ja hieroi niskaansa. Kunnes Kerttu äkkiä hyppäsi ylös hänen polveltaan, katsoi säikähtäneenä kelloon ja ehtimättä edes hyvästellä juoksi liinaa päähänsä sitoen ulos.
Aivan erinomaista ja kaikista, paitsi ehkä Roosasta, ihan selittämätöntä mieltymystä osoitti herra von Weissenbach vanhaan kelloon. Hetkikaudet saattoi hän istua nojatuolissaan uunin ja kellon välillä kuuntelemassa sen hiljaista käyntiä. "Kello on ajan edustaja", sanoi hän kerran Roosalle, "ja aika on meidän kaikkien opettaja.
Levitti tarjottimelle valkoisen liinan, asetti kahvikupit, kerma- ja sokeriastiat ja kantoi valmiiksi varatun tarjottimen pöydälle: »Hyvältä näyttää!» Ja hän vilkasi taasen levottomasti kelloon: »Nyt ne varmaan ovat jo Vääränkorvan käänteessä... Ajavatkohan ne siitä juosten? Kunhan eivät vaan liian kovaan! No, Kyllikki pitää kyllä siitä asiasta huolen...» Olo alkoi tuntua yhä omituisemmalta.
Minä en pelkää sinua ... pelkään itseäni ... heikkouttani... Keimailua! mutisi kreivi itsekseen, mutta, lisäsi hän ääneensä, sinähän rakastat minua, ja kuitenkin olet kova kuin timantti! Mustalaisnainen katsoi jälleen kelloa. Taasen sinä vilkaisit kelloon! huomautti kreivi hämmästyneenä; sehän on merkillistä, Jolanta! Mitä merkillistä siinä on?
Noin pieni ... ei seulankaan kokoinen", sanoi joku joukosta ja koko joukko meni perälle huonetta ja kaikkein silmät oliwat tähdätyt kelloon. "Minkälainen se sitten sinun mielestäsi pitäisi olla?" kysyi suntio jotenkin äreästi. "En minä häntä oikein tiedä, mutta minä luulin, että se on tuommoinen kaapillinen..." sanoi puhuja hämmästyksissään.
Yht'äkkiä, ikäänkuin unesta kavahtaen, hän tarttui kelloon kutsuakseen jotakin luokseen. Ovi avautui ja sisään astui kaunis tummaihoinen nainen. Ystävällisesti tervehtäen hän notkistui nuoren rukoilijattaren jalkoihin ja, kiinnittäen mustat silmänsä häneen, hän kysyi: "Mitä haluatte, Hermosa?" "Tahdoin sinua nähdä, kanssasi vähän jutellakseni", nuori hallitsijatar vastasi.
Mutta sama se; jos tahdotte ystävän, johon voitte luottaa ja joka on talonpoika sekä sielun että ruumiin puolesta, niin sanokaa vain sana. Miksette tullut eilen Auringon ravintolaan? Me talonpojat neuvottelimme siellä valtakunnan parhaasta, niin että nurkissa natisi. Tässä on tuleva toinen ääni kelloon, saattepa nähdä, ja nyt me aiomme pistää kuninkaan oikeaan saappaaseemme ja herrat vasempaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät