Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. kesäkuuta 2025
Huulillaan hymyily, joka oli lainattu pieniltä lemmettäriltä, ja poskillaan puna, joka taas oli toilettipöydän lainaa, tuli Anna Jolanta vierastaan vastaan, ojentaen hänelle kätensä. Mustalaisnaisen uhkeata vartaloa verhosi nyt valkoinen silkkileninki, jonka päällä aaltosi pöyheä silkkiharsokudos runsaine pitseineen povella ja käsivarsilla.
Brunoa hän siis ei voinut rakastaa, joskin hänen silmiensä loiste ja poskiensa punerrus osoittivat hänen kaipaavan olentoa, jota voisi rakastaa. Silloin sattui muuan tapaus, joka teki järkyttävän vaikutuksen hänen sieluunsa, ja joka ainakin saattoi hänet tietoiseksi omasta itsestään. Eräänä päivänä siihen aikaan, kun Bruno vielä oli rautaruukilla, käveli Anna Jolanta metsässä lähellä maantietä.
Sinä et voi enää kauemmin asua tässä yksinkertaisessa huoneustossa, selitti kreivi; Anna Jolanta, elämäni jalokivi, oleilee tällaisessa pohjakerrassa Ladugårdslandissa! Miten aika vierii hitaasti! jatkoi Anna itsekseen: mutta eihän se kuljekaan hehkuvilla hiilillä niinkuin minä ... ei, se on jäätynyt kiinni jäiseen tiehen.
Oli kivalteri Kronin luona sattuneiden tapausten jälkeinen päivä. Kello kävi kuutta ehtoopäivällä. Anna Jolanta istui kammiossaan leposohvalla nojaavassa asennossa. Hänen musta surupukunsa oli täydellinen vastakohta hänen kalpeille kasvoilleen, joiden kuvankauniita ääriviivoja kiersivät korpinmustat kiharat tavattomassa epäjärjestyksessä.
Minä en pelkää sinua ... pelkään itseäni ... heikkouttani... Keimailua! mutisi kreivi itsekseen, mutta, lisäsi hän ääneensä, sinähän rakastat minua, ja kuitenkin olet kova kuin timantti! Mustalaisnainen katsoi jälleen kelloa. Taasen sinä vilkaisit kelloon! huomautti kreivi hämmästyneenä; sehän on merkillistä, Jolanta! Mitä merkillistä siinä on?
Mitä olet uskaltanut? kysyi Anna, katsoen tutkivasti häneen; sano, ystäväni... Eihän minulla ole oikeutta pahastua sinulle mistään! Ihana Jolanta!... Kuule siis ... minä ajoin tänne portillesi. Entä sitten? Palvelijani kysyi, mihin aikaan olisi saavuttava minua hakemaan. No? Minä vastasin, ettei tarvitse ollenkaan tulla noutamaan. Aiotko siis kävellä?
Niin, herra kreivi ... hän koetti häikäilemättä sälyttää kaiken syyn jalkavaimonsa niskoille. Kuka hän on? Hänen nimensä on Anna Jolanta Bränner. Sen nimen olen kuullut ennenkin.
Kannan sitä sydämelläni, Jolanta!... Se on sen oikea paikka. Sinäkö kannat sitä sydämelläsi?... Mieskö kantaa naisen sanoja sydämellään?... En usko sitä, ystäväni...
Poliisin tunkeutuminen hänen asuntoonsa, palvelijattaren säikähdys sen johdosta, kaikki se antoi tukea sille luulolle, ettei viettelevän ihana Jolanta ollut muuta kuin ryöväri naishahmossa, joka oli kokonaisen rosvojoukon johtaja. Tämä joukkio oli varmaan monilukuinen ja harjoitti toimintaansa kaikissa Tukholman osissa.
Ethän vain leiki kanssani? kysyi Lejonborg teeskennellen epäluuloa, sillä nyt hän oli sisimmässään täydellisesti varma voitostaan. Kreivi Lejonborg! vastasi Anna, ja hänen totisuutensa tuntui melkein peloittavalta; ei Anna Jolanta Bränner sinua karkoita täältä.
Päivän Sana
Muut Etsivät