United States or Poland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Venetsiassa täytyy kaikki pitää käsillä! sanoi hän tarjosi ystävälleen ja sytytti itselleen sikarin. No mitä sinulla on sydämelläsi? Ole niin hyvä ja anna minulle vähän kiniiniä! pyysi Adelsvärd melkein maltittomasti. Onko sinussa kuumetta? Mene siis kotia ja koeta levätä. Teet kai liian kovasti työtä mikä tietysti muuten on kunniaksesi luettava.
Jos sinulla todella on joku taakka sydämelläsi, salli minun koettaa keventää sitä. Ketä varten minä elän nyt, Agnes, jollei sinua varten!" "Voi, säästä minua! Minä en voi hallita itseäni! Joku muu kerta!" oli kaikki, mitä eroitin. Oliko se itsekäs erehdys, joka viehätti minua? Taikka, kun minulla kerran oli joku toivon alku, ilmestyikö eteeni jotakin, jota en ollut rohjennut ajatella!
Sitten hän sulki taas aukon, jota oli melkein mahdoton huomata. "Kiipesi alla! "Sydämelläsi! "Merkiksi luottamuksestani sinuun ja erinomaiseen onneesi! "Merkiksi siitä, ettei minua saada karkoitetuksi sinun luotasi, Roomastani. "Ei ainakaan pitkiksi ajoiksi. "Jos minun täytyisi paetakin, niin minä palaan. "Kukapa hakee aarteitani ja salaisuuksiani kuolleelta Caesarilta! "Suojele niitä."
Onko jotain erinomaisempaa tapahtunut? Eihän mitään! vastasi Aarnio umpimielisenä, samalla kun kuitenkin äänensä omituisesti värähteli. Kyllä sinulla jotain on sydämelläsi, vaikkakin koetat sitä salata, jatkoi Julia. Voinethan tuon sanoakin. Niin voinhan tuon nyt sanoakin mieliksesi, vastasi jo Aarnio rauhoittuneemmin. Se on niitä ijankaikkisia yhdistyksen asioita, josta taaskin olen levoton.
Tuoll' ei miehen pontt' ole mieless', ei tule kuunaan; tottapa kylvöstään sadon saakin nauttia kerran. Vaan tule, lanko, jo suo lepo itselles, tähän istu, koskapa sun sydämelläsi on mure raskahin kantaa vuoksi Aleksandron tihutyön sekä myös minun inhan, kun pahan pannut Zeus on kohtalon, ett' etisenkin oltava kansan suussa on meidän virtenä vielä."
"Tule sisälle, niin saan puhua sinulle asiasta enemmän". Ja näin sanoen yritti eukko vetää Torkkulaisen pienempään yhteistuvan sivulla olevaan huoneesen. "Ei suinkaan sillä nyt semmoista hätää ole", sanoi keskievari, joka sangen tarkasti ja mieltyneenä katseli sotamiesten liikkeitä. "Ja saatathan sinä tässäkin sanoa, mitä sinulla on sydämelläsi". "Enpä saatakaan.
Sitte hän kääntyi Antin puoleen, laski kätensä hänen kädellensä, katsoi häntä kauan ja totisesti silmiin ja sanoi sitte melkein rukoilevasti nöyrällä, mutta kuitenkin vahvalla ja vakuuttavalla äänellä: Jesuksen nimessä kysyn sinulta, tahdotko vapautua pahasta hengestä, joka sinua sitoo ja on saattanut sinut ijankaikkiseen kadotukseen, joll'et tunnusta mitä sinulla on sydämelläsi.
Jos sinä vain tahdot puhua minulle, mitä sydämelläsi on, niin tiedät... Hänet tahdotaan minulta riistää ja hänet on jo minulta riistetty! Minä odotin hänet täällä tapaavani, hänen tulevan minua vastaan, mutta ne ovat lähettäneet hänet pois, en tiedä minne enkä tahdo sitä heiltä kysyä.
Kannan sitä sydämelläni, Jolanta!... Se on sen oikea paikka. Sinäkö kannat sitä sydämelläsi?... Mieskö kantaa naisen sanoja sydämellään?... En usko sitä, ystäväni...
Hän aina katsoo ja kysyy: mitä sinä taas suret? Minä sanon: en mitään, mutta silloin juuri rupeankin totiseksi. Etkö sinä tahdo sanoa minulle, mitä on sinun sydämelläsi? kysyy hän, ja silloin minä en voi olla kertomatta." "Jos minä nyt menen hänen luoksensa, niin on ihan varma, etten voi pitää naamaani niin, ettei hän huomaa. Tietysti vähän väliä rupean ajattelemaan ja tulen totiseksi."