Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. toukokuuta 2025
Useimmin hän kulkuansa kulki hiljaa yksinään; pari miestä vaan pääs kanssa, parhaat hänen väestään. Miss' ol' ollut pahin pinne, päivä kuumin, raskahin, sinne mieli paloi, sinne hänet nyt vei jalkakin. Kylliksikö hän viel' ei saanut? Niinkö oli kiihtypyt, että, vaikk' on kaikki laannut, viel' ei veriin kyltynyt! Ihaellako hän mahtoi tuonen työtä kauheaa? Lode?
Tuoll' ei miehen pontt' ole mieless', ei tule kuunaan; tottapa kylvöstään sadon saakin nauttia kerran. Vaan tule, lanko, jo suo lepo itselles, tähän istu, koskapa sun sydämelläsi on mure raskahin kantaa vuoksi Aleksandron tihutyön sekä myös minun inhan, kun pahan pannut Zeus on kohtalon, ett' etisenkin oltava kansan suussa on meidän virtenä vielä."
Ilolla se lepäs siellä väsyneenä vaivoistaan; Lode? kentäll' yhä vielä ukko kummitteli vaan. Liikkui hiljaa hetket yötä, enimmälti yksinään; miestä pari ehkä myötä, parahinta, väestään. Miss' ol' ollut pahin pinne, päivä kuumin, raskahin, sinne paloi aatos, sinne veti äijän askelkin. Kylliks eikö ollut taisto? Mieluinenko muisto sen? Veripäiväst' eikö vaisto vielä verenkylläinen?
Ja jos ma itse oisin arvoisesi, ma Sulle toiset laulut laulaisin, niin siniset kuin kukat silkkiesi, niin punaiset kuin päärlys puuntavin, niin tähti-täydet kuin yö huntujesi, niin raudan-raskaat kuin on raskahin Sun huokaukses kotimaasi puoleen, min kaipuu Sun ja mun jo saattaa huoleen.
Siinä hukkui miehenikin varat ja loppui hänen palveluksensa. Köyhä oli hän nyt omaa kauppaansa aloittamaan ja liian vanha kelvatakseen uusille isännille, varsinkin huonona aikana. Mutta me olimme kumpikin tottuneet työhön. Ja tekevällä on aina työtä. Raskahin koettelemus oli jo kauan aikaa perhettämme painanut: vanhin tyttäremme hän on nyt jo yhdenkolmatta sallittiin raajarikoksi.
Ja hän astuu jalkaisin, raskahin mielin tietänsä. Nälissään ja väsyneinä tulevat matkamiehet myöhään eräänä iltana Palos kaupunkiin, joka on kappaleen matkaa Huelvasta, myöskin meren rannalla. Yösijan ja rahan puutteessa kolkuttaa Colombo muutaman luostarin portille, sillä luostarit ovat siihen aikaan turvattomien tavallinen suojapaikka. Se on La Rabida niminen Franciskanien veljeskunnan luostari.
"Se on oikein, varsin oikein!" sanoi Uoti mennessänsä alas trapuista niin raskahin askelein, että koko mökki järkkyi. Siellä alhaalla isossa kammarissa seisoi seppi äidenisän polven nojalla. Koska Uoti nyt astui sisään, sanoi hän kohta, voittaaksensa pojan: "Kuuleppas, Juoseppi! minä tahdon tänäin antaa sinulle jotakin kaunista ja julkista! Sanos nyt vaan!"
PRINSSI. Setiä kuolleita en minä pelkää. GLOSTER. Ja totta ette eläviäkään? PRINSSI. Ei, totta, elävissä pelkäämistä. Mut tule, veli; mielin raskahin Heit' aattelen, kun menen Toweriin. BUCKINGHAM. Tuo pikku lörppä York, hän eikö vainen Kavalan äidin liene yllyttämä Noin ilkeästi teitä ilkkumaan? GLOSTER. On varmaan, varmaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät