United States or Tonga ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ne käy kuin karavaanit, ei heitä paina mure, ne kiikkuu kuin banaanit parein ja joukoittain, on saaneet viran vakaan, he eivät silti sure, ei palkan pienuuttakaan, mut kiire heill' on vain. He etsii tärkein elein pian konekirjaimia, he rientää poskin helein pian puhelinten luo, ne pikku neidit pyörii, ne tietää, rattahia on kaikki, kaikki hyörii, kun käskee kello tuo.
KAPTEENI. Te olkaa eunukki, mä mykkä oon; Jos kieli juoruu, silmä soetkoon! VIOLA. No, kiitos vaan. Nyt näytä mulle tietä. Kolmas kohtaus. Huone Olivian talossa. HERRA TOPIAS. Mitä hittoja se sisareni tytär ajattelee, kun noin panee veljensä kuoleman sydämmelleen? Mure tuopi mullan karvan, se on vissi, se.
Näät nepä vaikeat suistaa kuolollisten on ohjaajain, niit' yksin Akhilleus hallita voi, emo jonka on joukkoa kuolematonten. Vaan Menelaos tuolla jo, urhea Atreun poika, suojana Patroklon kaas iliolaisia parhaan, Panthoon löi pojan, Euforbon, rajun rynnäkön esti." Virkki ja astui taas väkitöisen taistelon keskeen. Vaan mure Hektorin mieltä jo murteli musta ja raskas.
En oo kaita luonnon kaita, En kaita emon tekemä; Mie oon kaita kaihojani, Kaita kaihoja kovia. Mintähen olenki musta Oonko musta luonnon musta, Vai musta emon tekemä? En oo musta luonnon musta, En musta emon tekemä; Mie oon musta mureitani, Musta suuria mureita. Huoli hoikaksi vetävi, Kaiho muita kaiemmaksi; Mure muita mustemmaksi. Sortunut ääni.
Ompa vainen niinki, Verkavästi, sarkatakki, Ompa vainen niinki, Palttinapaita, pumpulihuivi, Ompa vainen niinki, Leikkatukka, liippahattu, Ompa vainen niinki j. n. e. Suru tuli Suomen maalle, Ai, ai Suomen maalle, Suru tuli Suomen poikasille, Ai, ai poikasille, Itku pitkä piikasille, Ai, ai piikasille, Mure musta vanhemmille, Ai, ai vanhemmille j. n. e.
Kun liki tammea ehti ja Skaian porttia Hektor, Troian vaimot, tyttäret koht' uron ympäri kertyi, veljiä, poikia, puolisojaan, sukulaisia muita tiedustain; tulijain hän kaikkien turvata käski taivahisiin rukouksin; vaan mure vartosi monta.
Kurkottain käsiänsä nyt pyysi ja vaiteli vanhus: "Hektor, äl' yksin käy, rakas poikani, erjeten muista vastaan miestä sa tuot', ett' ei käsi Peleun poian sulle jo surmaa tois, väkevämpi hän on näet paljon, kauhea tuo! Kunp' ois yht' armas taivahisille hän kuin mulle, hän koht' ois koiria, korppeja silloin ruokkiva ruumiillaan, mure raskas haihtuva multa!
Kuku, kuku kultalintu, Laulele hopialintu, Jott' on aikani kuluisi, Sekä viikko vierähtäisi; Sulaisi syän suruinen, Hautuisi haluinen rinta. Ei multa sinä ikänä, Poloiselt' ei polvenani, Suru syömestä katoa, Mure mielipuolestani. En minä sinä ikänä, En poloinen polvenani, Surutont' en suuta syötä, Varutonta vartta suori, Kanna päätä kaihotonta, Ikävätöntä elätä. Huoliansa haasteleva.
Itku silmät pimittää ja mure muovon muuttaa, Nuorellenki neitoselle hiukset harmaat tuottaa. Liikkukame likkaparat niinkuin rukin rulla, Pian päivät rientävät ja vanhuus taitaa tulla. Pian on laulut laulettu ja rallit rallatettu, Ikä nuori eletty ja vanhuus saavutettu. Kevätpäivä on ihana, kun lehet puihin puhkee, Kukat maasta nousevat ja linnut kotihin kulkee.
Kohta kun kulkue tuo tuli rantaan viljavan Troian, maalle he nous perätysten, kuss' oli veettynä taajaan laivat myrmidonein liki haahta Akhilleun nopsan. Luo pojan huokaavan emo korkea riensi ja kietoi rakkaan pään sylihinsä ja ratkesi itsekin itkuun, noin sanat siivekkäät polotellen laati ja lausui: "Miksikä itket, lapsi? Mi noin mure mieltäsi murtaa? Kerro jo, mult' älä peitä!