Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. kesäkuuta 2025
Näät nepä vaikeat suistaa kuolollisten on ohjaajain, niit' yksin Akhilleus hallita voi, emo jonka on joukkoa kuolematonten. Vaan Menelaos tuolla jo, urhea Atreun poika, suojana Patroklon kaas iliolaisia parhaan, Panthoon löi pojan, Euforbon, rajun rynnäkön esti." Virkki ja astui taas väkitöisen taistelon keskeen. Vaan mure Hektorin mieltä jo murteli musta ja raskas.
Valan vahvan vielä mä vannon: iliolaisilt' en tuhopäivää pois minä torju, valkean liekkinä vaikk' yliyltään leimuamassa ois koko Troia ja sen sytytelleet aimot akhaijit." Here valtiatar helo-olka kun tuon oli kuullut, kohta Hefaistoa kielsi hän, armast' aaluvatansa: "Lakkaa, lapseni, kuulu Hefaistos, noin kovin ei sun kuolollisten vuoks sovi kiusata kuolematonta!"
Niskaan, nilkkoihin löi reunusnahka, mi juoksi mustana juovana kiertäen äärt' uron kumpurakilven. Glaukos, aaluva Hippolokhon, sekä Tydeun poika törmäsi rintamien välill' yhteen taisteloinnoin. Mutta kun rientäissään liki tullut toist' oli toinen, ensin virkkoi noin sotaärjyinen Diomedes: 122 "Heimoa kuolollisten kenp' olet urho sa uljas?
Lausuen noin pois kiiti jo Iris joutuvajalka, kohtapa virkkoi Here Athenea näin puhutellen: "Voi, tytär aigiinkantaja-Zeun, en yllytä suinkaan kuolollisten vuoks sotasille ma Zeun kera käymään. Heistä ken sortukohon, ken säilyköhön, miten sattuu. Itsepä ratkaiskoon, miten mielii, iliolaisten ynnä akhaijein kamppailun, sepä virkana hällä." Virkkoi noin, heti pois hevot käännyttäin kaviokkaat.
Kuinka sa yksin tohdit akhaijein laivojen keskeen tulla sen miehen luo, joka monta ja aimoa poikaa sulta jo surmasi? Rautainen sydän sulla on totta! Vaan tähän istuimelle nyt istu, ja viihtyä saakoot tuskat rinnassamme, jos painaakin suru suuri. Lainkaan hyödytä meit' ei hyytävä huoli ja murhe. Surkeudestapa vain ikivallat kehräsi vaiheet koitojen kuolollisten, vaan ilo huoleton heill' on.
Ettekä huoli te suojata hänt' edes kuoltua, jotta puoliso sais hänet nähdä ja lapsi ja myös emo itse, taattokin sais Priamos kera kansan muun ja he kohta vainajan polttaa vois roviolla ja peijahat viettää, vaan apureiksipa julman Akhilleun käytte te ennen, joll' ei mielessään ole kohtuutt', ei sydämessään lempeytt' ollenkaan, joka vain kuin leijona riehuu, voima kun suuri sen hyökkäämään sekä rohkea mieli karjaan kuolollisten on kiihtänyt, atrian saamaan: noinp' ei sääliä tunne hän lainkaan, ei häpeääkään, jost' iso hyöty on ihmisien, jos haittakin joskus.
Vaan käsin vankoin väisti Akhilleus kilpeä syrjään, sillä hän peljästyi, ett' Aineiaan uromielen keihäs varteva vaivatt' ois läpi kiitävä kilven houkkio, mielessään, sydämessään eip' ajatellut, ett' asut, antimet ei ani-loistavat kuolematonten miesten kuolollisten lie kovin rikkoa helpot.
Synkkeni taivahiset, salivieraat Zeun, ilo sammui. Vaan koki noin hyvitellä Hefaistos, taituri kuulu, jott' ilomiell' emo armas ois, helo-olka jo Here: "Turmia totta jo tuo se ja kiusaa sietämätöntä, kuolollisten vuoksi jos käytte te kumpikin kiistaan, noin melun nostattain jumal-joukoss'; eip' ilahuttaa voi jalo atria meitä, kun saa tora joutava vallan.
"Vanhus, kuolematon jumal' on sua saattanut: Hermes, sillä sun oppaakses minut taattoni käski ja laittoi. Mutta nyt jälleen pois minä lähden, en astu Akhilleun silmiin; sill' ei näät jumalain sovi kuolematonten kuolollisten luo majavieraiks saapua suotta.
Kaksi jo kuolollisten ol' ihmisien ikäsarjaa vaipunut, jotk' oli hän Pylos-maan pyhän heimoa nähnyt syntyvän, kasvavan, nyt suku kaittavanaan oli kolmas.
Päivän Sana
Muut Etsivät