United States or Austria ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kyynärpäälleen nousi jo hän, heti nosti jo päätään, huus, sanan virkkoi noin, puhutellen Atreun poikaa: "Kenp' olet, yön pimeässä jok' yksin ympäri kierrät leiriä, laivojakin, kun nukkuu ihmiset kaikki? Ystävän luo yritätkö sa vai haet muulias ehkä? Virka jo, ääneti noin älä luokseni käy! Mitä mielit?"
Mies pian työlästyy sotakentäll' ottelon työhön, taajaan korsia kuss' alas iskee niittävä vaski, vaan sato, saalis on niukka, jos sallii vaipua vaa'an Zeus, joka urhojen on asekiistain kaitsija korkein. 224 Vatsall' ei toki vainajiaan tule surra akhaijein. Päivittäin moni surman saa, kasat urhoja kaatuu, kenp' ois hetkeäkään toki silloin paastoamatta?
Kenp' yli salliman vaivuttais minut valtahan Hadeen? Kohtaloaan ei taas ole välttänyt ihminen kenkään, ei alin, korkeinkaan, ken tänne on syntynyt kerran. Vaan kotisuojiin nyt mene, antau askaretoimiis, kehräämään, kutomaan sekä palveluneitoja neuvoin, käskyin ohjaamaan; sota miesten huolena olkoon, vaan yli muistapa mun suvuss' urhojen iliolaisten."
"Joko nyt suureksi sukenit, äreäksi ärtelihit, rikoit, vaivainen, valasi, söit kuin koira kunniasi, kun sa syrjit syntyäsi, sukuasi suin pitelit? "Ku käski pahalle työlle, kenp' on kehnolle kehoitti? Isosiko vai emosi vaiko vanhin veljiäsi vai nuorin sisariasi vaiko muu sukusi suuri?
Kilpeä syrjään aina kun Aias siirsi, jo Teukros tähtäsi joukkoon, nuolellaan ain' ampuen jonkun, ett' äkin paikalleen mies kaatui heittäen hengen. Vaan uros itsepä kätkihe taas, kuin laps emon suojaan, Aiaan taa; tämä hänt' yhä varjosi välkkyvin kilvin. Kenp' oli Troian mies jalon Teukron kaatama ensiks?
Neiti taiten vastoavi, sanovi sanalla tuolla: "Sillenpä minä menisin, kenp' on veistäisi venosen kehrävarteni muruista, kalpimeni kappaleista, työntäisi venon vesille, uuen laivan lainehille ilman polven polkematta, ilman kouran koskematta, käsivarren kääntämättä, olkapään ojentamatta."
KENP
Niskaan, nilkkoihin löi reunusnahka, mi juoksi mustana juovana kiertäen äärt' uron kumpurakilven. Glaukos, aaluva Hippolokhon, sekä Tydeun poika törmäsi rintamien välill' yhteen taisteloinnoin. Mutta kun rientäissään liki tullut toist' oli toinen, ensin virkkoi noin sotaärjyinen Diomedes: 122 "Heimoa kuolollisten kenp' olet urho sa uljas?
Jos Herra meit' esimerkiks enkelinsä kautta sanansa palvelijan, toisin sanoin opastaa armossansa keksintöön, mitenkä tavall' erikoisella me koko kristikuntaa palvelemme ja kirkon menestystä tuemme, kenp' uskaltaisi silloin vielä käydä järjellä tarkoitusta tutkimaan Sen, joka itse järjen loi? Ja ken lakia taivaan iki-ihanuuden sääntöihin tyhjiin turhan kunnian haluais verrata? Vaan riittää tästä.
Kun joukot pohjolasta pois taas riensi, kuulla sain, jok' ottelussa kuinka hän ol' urhoist' urhokkain. Jo risti rintaan pantihin ja kohta, kuulin, toinenkin; ah, mielessäni aattelin, kenp' oisi myötä vain!