Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. heinäkuuta 2025
Neiti taiten vastoavi, sanovi sanalla tuolla: "Sillenpä minä menisin, kenp' on veistäisi venosen kehrävarteni muruista, kalpimeni kappaleista, työntäisi venon vesille, uuen laivan lainehille ilman polven polkematta, ilman kouran koskematta, käsivarren kääntämättä, olkapään ojentamatta."
Otti miehen itkemästä, urohon urisemasta; saattoi siitä purtehensa, istutti venon perähän. Itse airoille asettui, soutimille suorittihe; souti poikki Pohjolahan, viepi vierahan tupahan. Syötteli nälästynehen, kastunehen kuivaeli; siitä viikon hierelevi, hierelevi, hautelevi: teki miehen terveheksi, urohon paranneheksi.
Sanoi vanha Väinämöinen: "Lysti on venon vesillä, purren juosta jolkutella, veet väljät välkytellä; vaan kuitenki, kaikitenki, kun et mieline merisin, niin on maisin matkatkamme, rantaisin ratustelkamme!" Sylkytteli miekkoansa vuoren rautaisen raossa, itse tuon sanoiksi virkki: "Jo minä terällä tällä vaikka vuoret poikki löisin, kalliot kaha jakaisin!"
Teki tieolla venettä, tietoisilla tehtahilla; iski kerran: läksi laita, iski toisen: syntyi toinen, iski kerran kolmannenki: siitä sai koko venonen. Jo työnti venon vesille, laski laivan lainehille. Sanan virkki, noin nimesi, itse lausui ja pakisi: "Kupliksi, veno, vesille, lumpehiksi lainehille! Kokko, kolme sulkoasi, kokko, kolme, kaarne, kaksi varaksi vähän venehen, pahan purren parraspuuksi!"
Heitti hiekalle hevoisen, Painoi puuhun marhaminnan, Ohjat oksalle ojenti, Lykkäsi venon vesille, Lauloi purren lainehille. Tällä episodilla Kalevala tahtoo kuvata, mikä heräymys tapahtuu Ilmarisen tajunnassa, kuinka hänen käsityksensä Sammon hankinnasta muuttuvat ja laajentuvat, ja kuinka unimaailmakin esiintyy hänelle uudessa valossa.
Astaiksen aluksehensa, vierähti venon perähän, alla päin, pahoilla mielin, kaiken kallella kypärin, kun ei saanut öitä olla eikä päiviä elellä saaren impien iloissa, kassapäien karkeloissa. Virkkoi lieto Lemminkäinen, sanoi kaunis Kaukomieli: "Pois tuli pojalle lähtö, matkansa majoilta näiltä, näistä impien iloista, kaunokaisten karkeloista.
Läksinpä minäi muinen, Läksin mie kauas kalahan: Tuuli voitti, airo taittui, Vene haapainen hajosi. Panin sormet soutimeksi, Peukalon perämelaksi; Souin sormin saaroselle, Kämmenin käpysalolle, Niin veistin venon paremman, Laitin purren pulskahamman. Sie osta ori parempi, Varsa kahta kaunihimpi." Ostin mie orihin uuen, Varsan kahta kaunihimman.
"Kun ollet lohinen luoto tahi muu kalainen karja, niin sä uimahan pulaha, veäite ve'en sisähän! "Olisit kivinen luoto tahikka vesihakonen, aalto päällesi ajaisi, vesi päälle vierähtäisi." Vene vierivi lähemmä, uusi pursi purjehtivi nenätse utuisen niemen, päitse saaren terhenisen. Annikki hyväniminen jo tunsi venon tulevan, satalauan laiehtivan.
Jo vieri veneteloille luoksi purtensa poloinen: purs' on poltettu poroksi, kypeniksi kyyetelty! Jo tunsi tuhon tulevan, hätäpäivän päälle saavan. Alkoi veisteä venettä, uutta purtta puuhaella. Puita puuttui purren seppä, lautoja venon tekijä. Saapi puuta pikkuruisen, lautoa ani vähäisen: viisi värttinän murua, kuusi tainnan taittumoa. Siitä veistävi venosen, uuen purren puuhoavi.
Nousi tuuli tuulemahan, Ilman ranta riehkimähän, Tuuli puut havuttomaksi, Kanarvat kukattomaksi, Heinät helpehettömäksi. Siitä taittoi siskon sillan, Veikoilta venon hajotti, Jätti veikot veen varahan, Siskot siirrälti salolle; Jätti sormet soutimiksi, Kämmenet käsimeloiksi, Hongan oksat huonehiksi, Katajat kamariloiksi. Muinainen käkeni.
Päivän Sana
Muut Etsivät