Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. heinäkuuta 2025
Kun ei vain minun tähteni hänelle mitään kiusaa tulisi! Oli miten oli. Tänne toi, tässä pyysi vartomaan, kun notkeasti venheeseen hyppäsi, että hyrskähti vesi, ja istui airoille ja ponnisti ja kokan kohisten lähti, jäntevä, notkea poika, tuolla mennessään hattuaan heilauttaen! Marja istui ja odotti ja katseli autiolle järvelle tuvan kynnykseltä.
Puhu tuuli purteheni, Ahava alukseheni, Anna airoille apua, Huoparille huovitusta! Aivan on airot pikkaraiset, Soutajat vähäväkiset, Pienoiset peränpitäjät, Lapset laivan hallitsijat. Tuuvittele tuuli purtta, Soutele vesi venettä; Anna juosta puisen purren, Mennä mäntyisen venehen, Juosta purren puittomia, Kiiteä kivittömiä! Maata pannessa .
Siltä paikalta, missä venhe oli suullaan maannut, löysi mummo vanhan äyskärin; se olikin Elsan venheesen kuuluva kapine ja se heitettiin nyt venheesen. Sitten kannettiin kaikki tavarat venheen luo, ja helpostipa se venhe kantoikin kaikki tavarat ja kaksi ihmistä. Niin istui mummo airoille ja alkoi vetää Elsan perintövenhettä.
Kauas kohisevan, kuohuvan ja aaltoilevan virran keskikohtaan päin syöksi venhe, vetäen mukanaan raivoavaan virtaan erään miehen, jonka Stanleyn kuitenkin onnistui vetää venheesen. "Airoille, pojat! Rohkeutta! Uledi, perää pitämään!" siinä kaikki käskyt, mitkä Stanley ehti sanoa; sitte jakeli hän, seisoen venheen kokassa, kädenviittauksilla käskyjä Uledille.
Kernaasti minun puolestani, kuinka vain itse tahdotte! No, jo näitä nyt onkin. He työnsivät Ellin pienen venheen vesille. Olavi aikoi Ellin antaa mennä perään, mutta hän ei suostunut, hän tahtoi istua airoille. Miksen saa minä soutaa? Se on niin ruman näköistä, kun nainen pitää perää ja mies istuu airoissa. Mutta neuvokaa sitten, mihin meidän on meneminen. Mennäänkö tuonne tuon saaren rannalle?
Sampo-retkellään asetti Wäinämöinen ensiksi vaan tavallisia ihmislapsia airoille, niistäkin aluksi heikommat, sitten väkevämmät: Pani vanhat soutamahan, Nuoret päältä katsomahan; Vanhat souti, päät vapisi, Eipä matka eistykänä. Pani neiot soutamahan, Sulhot ilman istumahan; Neiot souti, sormet notkui, Eipä matka eistykänä.
Otti miehen itkemästä, urohon urisemasta; saattoi siitä purtehensa, istutti venon perähän. Itse airoille asettui, soutimille suorittihe; souti poikki Pohjolahan, viepi vierahan tupahan. Syötteli nälästynehen, kastunehen kuivaeli; siitä viikon hierelevi, hierelevi, hautelevi: teki miehen terveheksi, urohon paranneheksi.
Ei, sitä en tosiaan siedä. Ennen tahdon hengen hieverinä vetää luuni eteenpäin, vaan syyttäkää sitten itseänne, jos jotaki seuraa". "Jos jotaki seuraa!" kertoi Sofia, "mutta minä tiedän, ettei mitään seuraa, ei juuri mit'ikään". Nyt laskeutiin rantaan, lykättiin venhe vesille ja Tapani istui perään, Sofia keskelle ja Antti airoille asettui.
Tänä kullaisna kesänä hän oli kaikista elämänhuolistaan tyysti irroittautunut. Hän oli lykännyt venheensä vesille ja pyytänyt kansaa kaikennäköistä siihen sisälle astumaan. Ja kansa oli seurannut hänen kutsuaan, lähinnä nuori kansa, istunut tuhdoille monta impeä iloista, airoille monta sulhoa sulkapäätä. Laskettu päivät viliseviä virtoja pitkin, toiset peilikirkkaita suvantovesiä soudateltu.
Kun kaikki oli niinkuin olla piti, kaipasi mummo airoille venhettä. Elsa kyllä tiesi, missä venhe oli, ja hänen täytyi ohjata mummo sen luo. Venhe oli ravistunut, vaan ei vielä aivan mitätön. Mummo alkoi linkkuveitsen kanssa työntämään rääsyjä rakoihin ja tuot'hätää oli venhe vedenpitävä. Nyt käänsivät he sen pohjalleen ja työnsivät veteen. Vettäpä siihen alkoi herua.
Päivän Sana
Muut Etsivät